Itsekriittisyys

Ajattelin kirjottaa tästä aiheesta koska tämä aihe koskee mua aika vahvasti ja varmaan aika monia muitakin tyttöjä / naisia. Laitoin myös muutamia inspiroivia kuvia mukaan. No, mennään suoraan asiaan. Ulkonäkö on ollu mulle melkeimpä aina tosi tärkeä juttu. Ihan pikkutytöstä lähtien oon tykänny kaikista ulkonäköön liittyvistä asioista, tosin pikkutyttönä vielä en ( onneksi ) osannu vaatia itseltä liikoja, enkä oikeastaan yhtään mitään kropan suhteen. Oon aina ollu hoikka, jo syntyessäni olin pienikokonen ja mulla ei koskaan oo ollu liikakiloja. Ala-asteen viidennellä luokalla mua oltiin laittamassa jo painotarkkailuun, koska mun mitat oli sillon tasan tarkkaan 150cm/29kg. Erittäin laiha siis olin, mutta söin tuolloin ihan normaalisti ja en oikeastaan varsinaisesti liikkunut, mitä nyt kavereiden kanssa pihalla touhuttiin jne, mutta en harrastanut mitään ( paitsi ratsastusta ). Yläasteella sitä alko kiinnittämään huomiota omaan ulkonäköön, totta kai. Oli niin outoa, inhottavaa ja pelottavaa ( sillon siis ) kun yhtäkkiä hoikkaan, muodottomaan kroppaan alko tulla muotoja. Sen ja muutaman muunkin asian seurauksena mulle puhkesi se lievä anoreksia, mutta onneksi ei ollut "paha" ( vaikka ainahan syömishäiriö on paha ) ja onneksi ei kerinnytkään muuttua pahemmaksi. Kiitos siitä äidin ja erään mun silloisen hyvän ystävän..

 Oon aina kyllä tykänny herkuttelusta ja voi kuule kun tietäsitte miten paljon ala-asteen viimesilläkin luokilla vedin karkkia ja kaikkea muuta mahdollista tosi epäterveellistä mättöä. Ykski kesä saatoin käydä joka päivä ostamassa tupla king-sizen ja jonkun jäätelön, eikä mulla siltikään noussut paino yhtään mihinkään, mitään muutosta ei tapahtunut. Yläasteen aikana olin myös ihan yhtä hoikka ku ennenkin. Ainut juttu kun alotin 8luokalla e-pillerit, ne sai mut lihoomaan ( tai oikeastaan ne keräs nesteitä mun kroppaan jostain syystä ihan älyttömästi ja olin aika turvonnu ) mutta samantien kun lopetin e-pillereiden syönnin niin kilot alko karista tuosta vaan noin pois, tekemättä mitään sen eteen. Raskauden aikana lähtöpaino oli 50kg ja painoa tuli raskauden aikana 4kg. Monesti sain kuulla siitä, että oon tahalleen pitäny painoni niin matalalla ja ollu syömättä, ettei vaan tulis kiloja. Aika loukkaavaa, koska yritin ja yritin saada niitä kiloja edes vähän enemmän kun se 4kg, mutta lopulta aloin miettimään, että keltä se on pois vaikka sainkin vaan niin vähän raskauskiloja ? oikeastaan olin vaan tyytyväinen lopulta, koska Henri voi sillon masussa hyvin ja kasvoi normaalisti omaa käyrää pitkin, niin miksi mulla pitäs kerryttää tahalleen itselleni elopainoa ? aa-a. Jatkoin silti syömistä ihan normaaliin tapaan ja herkuttelin kyllä tooodella useasti ( niinkuin vieläkin, paha tapa ) 

Raskauden jälkeen paino oli 46kg ja siitä se on noussut nyt 8kk aikana ehkä 1-2kg. Mulla putoaa paino todella herkästi, on aina pudonnut ja niin tekee nykyäänkin. Ja sillehän en myöskään itse voi mitään. Valehtelematta oon nyt parin viikon ajan syöny joka päivä jotakin herkkua ja siltikään mun paino ei oo noussut mihinkään. Nää on vaan mun geenit ja niille en voi mitään. Oikeastaan oon vaan tyytyväinen että en liho herkästi en niin millään. Totta kai jossain vaiheessa toivoin, että painaisin edes sen 50kg, mutta nykyään en kyllä tuijota puntarin lukemia vaan sitä, miltä peilistä katsottuna näytän. Puntarin lukemille ihan sama onko se 45kg vai 50kg, kunhan vain peilistä katsottuna mun vartalo näyttää omasta mielestä hyvältä.

Ja kyllä, oon itsekriittinen, sen on varmaan saanu huomata joistakin mun teksteistä täällä blogissa. Olen ollut, olen nyt ja tulen varmasti aina olemaan sellanen, joka haluaa pitää ulkonäöstä huolen, varsinkin omasta kropasta. En ymmärrä mikä siinä on monille niin ongelma ? Me ihmiset ollaan erilaisia. Jollekki on aivan sama jos on roikkuva maha ja suuret jenkkakahvat, mutta mulle se ei oo. Haluan näyttää hyvältä, ja haluan että mun kroppa näyttää hyvältä. Enkä itse ainakaan koe, että siinä ois jotakin väärää? Ja ei, ei tosiaankaan joka päivänen herkuttelu takaa mitään kiinteää kroppaa, vaikka eipä se mussa näykkään vaikka olenkin niin paljon herkutellut. Mutta haluan kyllä silti asiaan muutoksen, koska onhan se nyt inhottavaa, että on niin epäterveelliset elämäntavat, ja sitä paitsi hiilihydraatti laittaa väsyttämään tosi herkästi, ja paljon !

Joskus ois mukava olla itelleen vähän armollisempi, mutta onneksi nykyään pystyn kyllä hyväksymään mun vartalon sellasena ku se on... melkein. Yhden tai kaks kohtaa tässä vartalossa mä muuttaisin ja sitten olisin tyytyväinen. Vai olisinko? Ihmiset taitaa olla aina tyytymättömiä omaan vartaloon, aina löytyy jotain parantelemisen varaa ja sellasta, mikä ei miellytä.

En tiedä oliko tässä tekstissä nyt mitään järkeä ku puoliunessa sen tässä kirjottelen, mutta niin. Löytyykö sieltä ruudun takaa muita itsekriittisiä ihmisiä? ( uskallan epäillä, että löytyy ) 

Kuvat ovat lainattuja ja ne löytyvät täältä !