Our lovestory

Edellisessä blogissani kirjoitinkin minun & Antin tarinan, mutta tänne on tullu uusia lukijoita jotka eivät mun vanhaa blogia oo luettu sekä tätä on toivottu, niin ajattelin kirjoitella tän uudestaan, tosin vähän eri tavalla mitä vanhassa blogissa :) Mut tässä tulee maailman monimutkaisin tarina :D ->

Kaikkihan alkoi siis siitä, kun tiesin vain Antin nimeltä ja ulkonäöltä, ja että missä koulussa on. En ollu kiinnittäny mitään, en yhtään mitään huomiota siihen, koska seurustelin sillon yhden toisen kanssa. Olin ensimmäisessä "vakavassa" parisuhteessa ja se meni enemmän ja vähemmän huonosti, riitoja oli paljon ja kaikkea muuta kitkaa meidän välillä. Jätin sitte sen mun sillosen poikaystävän ja samana iltana (kun tän mun eksän jätin) olin yhden kaverin luona kylässä ja mietin, että milläköhän kyydillä pääsisin takas kotiin, ku pakkasta oli niin paljo ettei huvittanu kävellä. Soitin sitte eräälle mun toiselle silloselle kaverille joka ajeli rinkiä Antin kanssa kylällä ja kysyin, että voiskohan se nakata mut kotia. Ja kyllähän se nakkas. Siinäkään en vielä aatellu mitään sen kummempia muutaku, että ompa hyvännäkönen. Mut mietin, että sillä on omat juttunsa eri tytön kanssa, että enpä väliin mene.

No, sitten joskus ehkä maaliskuun lopussa ( ? ) aloin laittaa viestiä Antille. En muista yhtään mistä mä sen numeron olin saanu, mutta aloin kyseleen kuitenki kuulumisia ja sitä rataa. Ei se juttu siitä vielä silleen edenny mihinkään, sovittiin vaan että joku päivä Antti tulee käymään koskella ja viettää mun kanssa aikaa. Ja tulihan se, tais olla pääsiäisen aikaa tämä ( herranjumala siitäkin on jo 2 vuotta ) Ei tehty mitään ihmeellistä, ajeltiin vaan autolla ja käytiin kahvilla ja sen sellasta. Oli vähän jännittyneet tunnelmat autossa, ei oikeen tienny mitä pitäs sanoa koska no, Antti oli ( on ) tuntemattomassa ja uudessa seurassa aikas ujo ja hiljainen, mä taas olin sellanen "blaablaablaablaabalbaaa" eli suomeksi sanottuna papupata. Mut tuona hetkenä olin itsekki aika hiljanen, koska en oikeen tienny mitä kehtais sanoa ja mistä alottas jutteleen? Jotaki me kuitenkin juteltiin ja joskus illasta Antti vei mut sitte kotia. 

Kuvat on sitte ihan sikinsokin järjestyksessä eli lue: ei minkäänlaisessa järjestyksessä :)

Mähän aloin sitte pommittamaan Anttia jatkuvalla syötöllä tekstareilla ja en tiennyt sillon, että Antilla oli vielä jotaki juttua sen eksän kanssa. Luulin että ne oli eronnu ja siltä se kuulostikin kun Antin kanssa siitä asiasta sillon puhuin vähän, mut totuus oli toinen. En siis saanu tietää tästä ku vasta joskus kesällä ehkä, mua harmitti sillon ihan suunnattomasti koska välillä Antista kuului ja välillä ei. Monta kertaa se lupas aina tulla käymään mun luona ( esim. 9-luokan päättäreissä lupas tulla käymään, mut ei näkyny ) mutta loppupeleissä siitä ei sitte kuulunukkaan aina mitään, vaikka pistin monen monta viestiä ja yritin soittaa ja sen sellasta. Mietin jo monta kertaa, että no ehkä sillä on hyvä syy, mutta sitteku niitä lupauksien pettämistä alko olla monta niin tulistuin, ehkä en Antille suoraan mutta mielessäni. Monesti kävi myös niin, että mä pommitin Anttia tekstareilla ja se ei vastannut mitään, siitä ei saattanu kuulua pitkään aikaan mitään ja sillon aina päätin, että nyt mä en laita sille viestiä. Laitoimpahan sitte kuitenki aina.

Koko kesän se oli tollasta ON-OFFIA ( viestittelyssä ja vähän kaikessa ), mä olisin ollut hyvin valmis seurustelemaan, olin niiiin lääpälläni Anttiin, mutta siitä ei ollu vielä mihinkään koska senkin entinen suhde oli vähän mitä oli. En ymmärtäny sitä, että jos mä olin päässy vanhasta suhteestani jo yli ( joka kesti sen 10 kk ) niin kyllä Anttiki on varmasti päässyt, mutta eipä ne asiat oo aina niin mustavalkoisia, mitä luulis. Loppu kesästä mä sitte menetin toivon ja päätin, että nyt mä unohdan sen jätkän ja sinkkuilen vaan, että kyllä mä vielä joskus jonkun paremman löydän ( salaa mielessäni silti mietin että Anttia parempaa ei vois olla, hahaa ) ja lopetin jopa viestittelyn. Käytiin me siinä elokuun alussa ( ku koulut alko ) niin muutaman kerran tupakilla ja nähtiin muutamia kertoja kylällä, abc:lla millon missäkin, mut ei pidetty kuitenkaan mitään yhteyttä,en mäkään jopa laitellu tekstareita yhtään, wohoo ;)

Mietin vaan sillon, että mikä helvetti noita miehiä vaivaa, miksi asioiden täytyy olla niin monimutkasia ja miksi mikään ei koskaan onnistu. Ja angst. Mutta sillon suoraan sanoen ( kesällä ) mulla oli kyllä aika monta unetonta yötä tän jutun takia sekä aika monta kertaa sain itkeä silmät päästä kun itse oli valmis mihin vain ja toisesta ei ottanu selvää onko kissa vai kala, joskus näytti että kissa ja joskus että kala ( olipa epämääräsesti selitetty ) Joka ilta kattelin aina Antin facebook profiilikuvaa ja mietin mielessäni, että ton ku vielä saisin joskus itselleni niin olisin maailman onnekkain tyttö.. en varmaan koskaan oo ollu noin lääpälläni kenennkään enkä koskaan noin epätoivoinen jotaki kohtaan?

No, asiat muuttu pikkuhiljaa omalla painollaan eteenpäin ja parempaan suuntaan. Eräs lauantai-ilta oltiin lähdössä parin kaverin kanssa juomaan. Ja tää mun ja Antin yhteinen kaveri, poika, L, sanoi, että lähdetään käymään Kuusamossa. Oltiin mun sillosen hyvän ystävän R:n kanssa vähän silleen, että mitä ihmettä, miksi KUUSAMOON? Eihän siellä oo mitään. No, L sitte sanoi että käydään Antin kanssa tupakilla ja kahvilla ja ajellaan rinkiä. Olin vähän hölmistyny ja "paniikissa" mutta silti salaa mielessäni iloinen, että lähdetään käymään, ku enhän Antin kanssa ollu missään tekemisissä pitkään aikaan. Kuusamoa kohti illasta lähettiin ja ekana siellä taidettiin mennä abc:lle kahville Antin ja sen kaverin V:n kanssa. Mua niin jännitti ku mentiin sinne sisälle ja oikeastaan en kyllä ees vilkassutkaan Anttia päin ( paitsi sillon ku se ei kattonu muhunpäin, hahaa ) koska toisaalta mua myös hävetti ku olin niin epätoivonen ollu. Mentiin sitte R:n kanssa pihalle tupakille ja pojat tuli perässä, voi sitä tärinän määrää.

Pian me lähdettiin siitä liikkeelle, me meidän kyydillä ja Antti ja sen kaveri niiden kyydillä. Vähän aikaa ajeltiin ja mentiin sitte yhden KonePajulan eteen tupakille. Muistaakseni mä menin R:n kanssa istumaan katoksen alle yhtien juttujen päälle ja Antti tuli sitte siihen mun viereen istumaan, ja R tais lähteä siitä pois, eli jäätiin kahdestaan. Voin kertoa, että mua pelotti ja jännitti ihan hirveästi tuollon! Mä en muista mitä me tehtiin, istuttiinko vaan hiljaa ja polteltiin tupakkia ( no jes ) vai juteltiinko jotakin, muistaakseni juteltiin niitä näitä. Pian kuitenki lähdettiin taas liikenteeseen ja sovittiin, että Antti hyppää jossain vaiheessa meidän kyytiin. Sehän mulle passas enemmän ku hyvin .. ;) mutta en silti osannu vielä arvella, että meidän jutusta tuliskin jotain.

Jossain vaiheessa me sitte haettiin L ja Antti baarista ja Antti tuli meidän autoon istumaan. Me vaan ajeltiin ja ekaa kertaa Antti hipsutti mun jalkaa siinä ku mun vieressä istu ! Edelleenkin, hui sitä jännityksen määrää :) Aika pian Antti kuitenki sano, että kyyti odottaa, että pitäs kotia kohti lähteä. L sitte sano, että mihinkään kotia lähe, tuut taivalkoskelle! Antti mietti että millä se pääsee sieltä sunnuntaina pois ja mihin se menee yötä. Mä olin siinä ihan hiljaa ja mietin vaan että pakko sen on jotenki järjestyä ( en todellakaan ajatellut heti ekana että meille yötä ottaisin sen ) L sitte sanoi, että se voi nakata Antin kotiin päivällä, mutta niin, mihis yötä? No, mun kaveri R sanoi, että "ainahan se Laura yhen Antin voi yöksi ottaa.." ja mä olin luu kurkussa, että mitä että? No, niin sitä ilosta sekaisin tuli vastattua, että toki voin ottaa ja lähdettiinkin sitte ajamaan Taivalkoskea kohti.

Suurimman osan matkasta istuin Antin sylissä ( how romantic ) koska muuten ei ois mahtunu olemaan kun meillä piti kuskata yks tyttö kotiin siihen n. 30km päähän Kuusamosta t-koskelle. No, Antti halus pitää mua sylissä ihan loppuun saakka, mulla tosin oli vähän epämukava olo ku mietin koko ajan, että litistyyköhän se sinne mun alle. Mutta ei onneksi ;) Mietin myös, että miten koskaan kehtaan viedä sitä nukkumaan mun sänkyyn ku mun vuodevaatteet oli ollu tuulettumassa koko päivän, enkä ehtiny laittaa lakanoita enkä mitään illalla, kun tuli lähtö Kuusamoon. 

Mentiin sitte meille ja alettiin suoraan pötköttelemään ja Antti otti mut sen kainaloon ( <3 ). Alettiin jutustelemaan ja ensin puhuttiin niitä näitä, sitten Antti tokaisi sen kuuluisan lauseen " se on sinusta kiinni oonko vapaa vai varattu " Siinä vaiheessa olin melko puulla päähän lyöty.  En ois uskonu koskaan, että niinki monimutkasen alun ja vaikeiden juttujen jälkeen me päädytään silti yhteen. Sinä hetkenä musta tuli kyllä ehdottomasti maailman onnellisin tyttö. Vihdoin ja viimein "odotus palkittiin".

Mietin kyllä sillon, että mitäköhän tästä jutusta tulee, kun alkuki oli jo niin hankala, mutta kappas, samalla tiellä edelleen ollaan, onnellisesti yhdessä ♥ Eikä oo ero edes koskaan ollut lähelläkään :) Antin kanssa on vaan niin hyvä ja helppo olla, etten edes kaipaa sinkkuelämää. Totta kai meilläkin on riitoja ( valehtelisin jos väittäisin ettei oo ) mutta meidän riidat ei kestä kyllä kahta minuuttia kauempaa ( yleensä ) ja ne sovitaan todella pian, eikä ne oo sellasta huutoa ja tavaroiden lentelyä, oikeastaan vaan semmosta mökötystä ja noh, mä päästelen kyllä suustani sammakoita ja osaan sen mököttämisen jalon taidon. :D Antti on myös yleensä se joka alkaa tekee sovintoa, mulla on vaan se periaate, että mökötän niin kauan että toinen lopettaa mököttämästä. Ihme periaatteita mullakin :D Mutta joo, riidellään kyllä pienesti joskus, mutta ei tosiaankaan usein. :)

Ja meidän rakkautta täydentää myös toki Henri-poika ♥ Maailman ihanin. Ja meidän yhteinen. Meidän kahden rakkaudesta syntynyt rakkauspakkaus ♥ :)