Pysy aina isoveljenä

Juttelin tänään pitkästä aikaa kunnolla mun nuoremman isoveljen kanssa, P:n. Oli niin ihana jutella kunnolla pitkästä aikaa ja ihan oikeasti asiaakin eikä sellasta perus "miten menee" "ei tässä, sinne?" "ei mitään ihmeempää" "ok". Mulla on ollu niin ikävä meidän yhteisiä juttutuokioita koska me saadaan yleensä aina jostain puheenaihe kunhan vaan molemmat ollaan silleen, että ehditään ja pystytään just sillon juttelemaan.

Oon miettiny monesti mun sisarussuhteita mun sisaruksiin ja kyllä mun ja P:n sisarussuhde on jotenki erityinen. Siis totta kai suhde kaikkiin mun sisaruksiin on ihana ja ainutlaatuinen, mutta jotenkin kaikista erityisin on suhde P:hen. Ehkä siksi, kun ollaan oltu pienenä kuin paita ja peppu, vaikka ikäeroa meillä onkin 5v. En oo silti hoksannu, että se ois jotenki este ollu meidän yhteiselle ajanvietolle tai millekkään, oon tykänny jo lapsesta asti olla P:n kaveriporukoissa (jep, poikapuolisissa) mukana ja en oo tuntenu koskaan oloa mitenkään ulkopuoliseksi vaikka hyvin monesti porukassa se ainoa tyttö olenki ollut!

P on ollu mulle myös pienenä tuki ja turva, ja se "suojelija" joka suojeli mua kaikilta bad boysseilta .. ;) Ainaku joku tuli sanomaan jotain tai "uhkailemaan" tai jotain niin menin suoraapäätä sanomaan siitä P:lle. Näin jälkeenpäin kyllä huvittaa mistä kaikesta sitä tuli mentyä itkemään P:lle, esim. siitä kun yks poika kerran sano että lyö mun pyöränpenkkiä pesäpallomailalla... :-D Ookoo!

Oon vaan niin onnellinen, että mulla on noin ihana isovelijoka on pitäny musta aina huolen ja pitää edelleenkin. Ja jonka kanssa oon pitäny hauskaa monet monet kerrat ja joka ei oo koskaan hävenny mua silleen niinku monet isoveljet häpeää omia pikkusiskojaa. Ja tarkotan nyt tätä aikaa kun ollaan oltu vähän vanhempia. 2010 kesälläkin P oli aina monissa samoissa bileissä mun kanssa ja ei koskaan ollu silleen etteikö tuntis mua tai sellanen tosi lyhytsananen, vaan tuli aina reilusti juttelemaan ja halaamaan mua ja tanssittiinki yhdessä ja kaikkea muuta mukavaa! Meillä on tasan sellaset isoveli-pikkusisko välit ku oon halunnukki ja itselle toivonu. Onneksi, nimittäin kaikilla ei näin asiat oo.

Toivon että meidän välit pysyy tämmösinä aina, vaikka nykyään nähdäänki tosi harvoin koska asutaan n. 200km päässä toisistamme, mutta onneksi edes sillon tällön nähdään ja varmaan sitten enemmän kunhan Henri vähän kasvaa ja kun mä saan ajokortin niin helpompi reissailla aina isoveljen luokse kylään ♥

Onnea on omistaa ihana ja huolehtivainen isoveli ♥

Löytyykö muita onnellisia pikkusiskoja joilla on todella hyvät välit omaan isoveljeen vaikka ikäeroa vähän oiskin? :)