Aloin jo nyt tekemään näitä toivepostauksia, tosin joissakin saattaa kestää jonkun aikaa, riippuen ihan siitä jaksanko iltasella alkaa kirjottelemaan niitä aina. Mut pyrin pian tekemään kaikki. Eka toive oli, että tekisin postauksen teiniäideistä. Itsehän kuulun kans siihen ryhmään, mutta kokeillaas mitä tästä tulee.
Eli itse kuulun sellaseen ryhmään, kun teiniäidit. Teiniäidiksihän luokitellaan 14-19 vuotiaat tytöt (toivottavasti ei sitä nuorempia..) ja itse kuulun tähän ah, niin ihanaan ryhmään vielä muutaman vuoden. Vaikka en kyllä näe siinä mitään pahaa, itseasiassa mua ei edes kiinnosta vaikka mut siihen ryhmään laitetaankin, koska en koe olevani sellanen "perus teiniäiti". Ja koen olevani vähän ikäistäni viisaampi ja fiksumpi, vaikka itse nyt näin sanonki :) Tosiaan, mulla ei oo mitään vastaan teiniäitejä (niin, helppoahan se on sanoa, kun itse on, mutta..), mutta teiniäitejä on olemassa niin monenlaisia. Kuten myös iäkkäämpiäkin äitejä (niitä +20 vuotiaita, ei unohdeta niitä..). Yleensähän teiniäideistä puhutaan siihen sävyyn, että "ne on tullu jossain mökkibileissä paksuksi jollekki ihan random-äijälle ja ei tietoa kuka isä on niistä 10 eri vaihtoehdosta ja teiniäidit lähtee baariin / juomaan hetiku lapsi syntyy ja lapsi on usein hoidossa jollakin kun äiti on bailaamassa ja teiniäidit ei osaa hoitaa lasta eivätkä oo valmiita olemaan äitejä ja teiniäidit sitä ja teiniäidit tätä..". Tässä asiassa en kyllä täytä mitään noista olettamuksista, mitä teiniäideistä yleensä oletetaan ja ennen kaikkea puhutaan. Kun Henri sai alkunsa, olin ihan vakituisessa parisuhteessa (ja itseasiassa jo kihloissa), enkä ravannut heti Henrin synnyttyä mökkibileissä ja ties missä (enkä muuten oo sen jälkeenkään ollut iltaa viettämässä monia kertoja.) Omasta mielestäni osaan hoitaa Henriä hyvin ja olen sille paras äiti tässä maailmassa. Ja vaikka en olekkaan 25v, pystyn kyllä huolehtimaan Henristä ihan yhtä hyvin kun varmaan siinäkin iässä ja olen valmis olemaan ÄITI. Tai itseasiassa en nyt tiedä olenko koskaan tässä äitiydessä valmis, sitä tulee tehtyä varmaan virheitä kasvatuksessa ja yleensäkkin vielä sitten, kun Henri on lähempänä 20 vuotta..
Teiniäitiydestä riittää yhtä monta mielipidettä, kun on ihmisiäkin. Yleensä voivotellaan sitä, että miten nuoruus ja elämä menee pilalle, kun saa lapsen niin nuorena. Sitten ajatellaan että nyt se teiniäiti alkaa roikkua sossunluukulla ja ei saa kouluja käytyä loppuun saati ollenkaan. Mä kumoan omalta kohdaltani noista kaiken. Mä en koe, että mun elämä tai nuoruus ois menny jotenki pilalle kun sain lapsen näin nuorena, en todellakaan. Nythän mulla on elämässä oma valopilkku ja joku tarkoitus. Ja se tarkoitus on olla äiti tuolle maailman ihanimmalle pojalle ♥ Elän silti nuoruuttani, vaikka olenkin äiti. Samallalailla mä käyn autokoulun, näen ystäviä, ja nautin elämästä, kun mitä tekisin ilman että olisin tällä hetkellä äiti. Ihmiset vaan valitettavasti usein yleistää nuoruuden sellaseksi, että se on jatkuvaa ryyppäystä, kukasta kukkaan lentelemistä, sekavia iltoja ja huoletonta elämää. En ole koskaan (niinku oon sen täällä blogissa aikasemminki sanonu) ollu mikään "ryypiskelijä", oon ollu aina meidän kaveriporukassa se huolehtija, joka huolehtii muista mieluummin, että itse ois kauheessa kaatokännissä. Ja kuulostaa varmasti hurjalta kun alaikänen puhuu alkoholiasioista, mutta oon ihan sata varma, että suurin osa nuorista kokeilee alkoholia jollakin tavalla alle 18 vuotiaana (lukuunottamatta lestadiolaisia..) ja niin olen myös mä tehnyt. Mutta meinasin sitä, että ei mulla kaduta yhtään että muut vetää harva se viikonloppu räkäkännejä ja mä oon vaan lunkisti kotona. Pääsisin (tai päästäisiin) varmaan joka viikonloppu viihteelle jos haluttais, mutta ei todellakaan haluta, eikä sille oo tarvetta. Oon ollu humalassa viimeksi 1,5 vuotta sitten, eiköhän se jotakin kerro..
Myöskään meidän ei oo tarvinnu notkua kertaakaan sossunluukulla ja yritän tehdä kaikkeni, että ei tulevaisuudessakaan tarvi. En siis koe, että luukulla kävijät on jotenki ala-arvoisempia mut mä kyllä haluan järjestää raha-asiani silleen, että en siellä joutuisi käymään. Onneksi Antti on töissä, mä saan äitiysrahan lisäksi yhden muunkin lisän ja onneksi mulla on maailman ihanimpia sisaruksia ja iskä, jotka varmasti auttais jos tarve vaatis. Niin ja totta kai Antin vanhemmat. Mut monet varmaan aattelee, että jos en sossun rahoilla elä niin sitten iskän tai Antin porukoiden. Ei, en ees muista millon viimeksi oisin pyytäny iskältä rahaa ja en myöskään sitä kehtaa pyytää Antin porukoilta, eikä kyllä tarvettakaan ole :) Että ei ne kaikki teiniäidit notku siellä sossunluukulla joka päivä, tiedoksi vaan, meitä on moneksi..
On myös typerää puhua niin, että jos saa nuorena lapsen, niin sillon ei automaattisesti enää käy kouluja loppuun saati sitten hanki mitään ammattia ollenkaan. Mä kyllä odotan kun kuuta nousevaa, että pääsen kouluun ja toivon mukaan syksyllä pääsenkin :) Aion kyllä kouluttautua hyvin ja se koulutus on mun mielestä todella tärkeää, koska nykyään tässä maailmassa ei kyllä työpaikkaa muuten heru jos ei oo kouluja käynyt, se on karu fakta.
Ja siitä iästä. Väitän, että on parempi tulla raskaaksi esim. 17 vuotiaana kuin 14 vuotiaana. Muutamassa vuodessa ehtii kasvaa ja paljon. Toki sekin on yksilöllistä, mut jos mietin omalla kohdallani, en ois voinu kuvitellakkaan että olisin tullut raskaaksi 14 vuotiaana, saatika sitten pitänyt lapsen. Nyt kun olen 17 (kohta 18) niin voin kertoa, että kyllä on henkistä kypsymistä muutamassa vuodessa ehtiny tapahtua todella paljon. Ja hyvä niin. Ja kyllä lapsen tulon myötä täytyykin kasvaa, viimestään sitten kun se lapsi syntyy, mut kyllä mä ainaki kasvoin jo hillittömästi raskauden aikana.
Ja mä en henk. koht. ymmärrä sitä olettamusta mikä monilla on, että sitten kun on lähempänä 30v, naimisissa ja joku lääkäri/pappi/juristi/insinööri, niin sitten on vallan mainio aika tehdä lapsia. Mutta sitten jos on vaikka 19v, parturi-kampaaja, kihloissa/seurustelee niin sillon kannattaa odottaa vielä, että on varmasti vakituinen mies, ja hyvä ja ura ja hyvä palkka, että on varaa kasvattaa se muksu. Totta kai siihen vaikuttaa se, että imettääkö (joutuuko osteleen korvikkeita), tekeekö soseet itse (jos tekee itse, se säästää huomattavasti), ostaako kaiken uutena (vai tyytyykö ostelemaan vaatteita ja tavaroita käytettynä) ynnä muut monet asiat. Mut tottahan se on, että lapseen menee kyllä rahaa, mutta se, että meneekö siihen ns. liikaa, liian vähän vai "tarpeeksi" (normaalisti) riippuu kyllä ihan perheestä. Meillä menee Henriin rahaa ihan normaali paljon, jos niin nyt vois sanoa. En imetä, joten korvikkeisiin menee rahaa, en tee soseita itse, joten niihin menee rahaa ja vaatteita ostelen sekä käytettyinä ja että uusina, enemmän uusina.
Tuntuu, että tässä maailmassa nykyään kaikki on rahasta ja siitä urasta kiinni. Jos sulla ei oo paljon rahaa ja hyvä, korkeakoulutettu ura niin oot paska äiti. Jos ne on, niin oot aivan loistava äiti! Myös se ikä. Ei voi yleistää, että KUKAAN esim. 17-19v äiti ole valmis äidiksi. Tapauksia on niin monenlaisia. Kyllä niitä ns. huonoja äitejä löytyy sieltä 30v ikähaarukaltakin ihan yhtä paljon, kun teiniäideistäkin, mutta eihän niistä puhuta, koska he eivät ole teiniäitejä. Koko teiniäiti-termi pistää ärsyttämään, koska miksi sellasta luokittelua edes tehdään? En ymmärrä.
Mulle ei oo tullu kukaan sanomaan raskauden aikana, eikä nytkään (paitsi ehkä joku anonyymi mut niitä ei lasketa.), kun Henri on jo maailmassa, että v*tun teiniäiti. Siis ihmiset, omilla kasvoilla, omalla nimellä, joko facebookissa, tai jossain ihan face to face. Kyllä varmaan jotain seläntakana lässytystä on ollut, mutta sehän on nyt päivänselvä juttu, kun ottaa huomioon minkälainen bilehile olin ennen raskaaksi tuloa (siis sellanen että olin joka vk menossa kumpanakin päivänä ja varsinainen menijä, tällä en taaskaan sitte tarkota mitään armotonta kännäystä..). Yllättävän monia positiivisia kommentteja oon saanu ja tuntuu että valaisen monien mielipidettä näistä teiniäideistä vähän uudemman kerran.
Onhan lapset tehty ennen vanhaankin nuorena, ja sillon se ei ollut mikään ":OOO what" juttu, vaan ihan normipäivä. Normipäivä on nykyään, että esikoinen saadaan n. 25-30 vuotiaana (keskimäärin) ja jos joku alle 19v saa vauvan (varsinkin alle 18) niin se on sellanen ihmetyksen aihe ja siitähän aletaan puhumaan heti. En vaan ymmärrä miksi ennen ei puhuttu teiniäideistä ja kauhisteltu siitä, miten nuorena ihmiset sillon saikaan lapsia? Miksi nykyään asia on sitte näin? En tiedä. Se kyllä riippuu niin paljon ihmisestäkin kuka on valmis äidiksi ja kuka ei, iällä ei ole aina merkitystä siihen asiaan. Se mua kans ihmetyttää, miksi yli 25 vuotiaille äideille sanotaan että "Ompas kiva nähdä sua täällä baarissa, oot kyllä ansainnu vapaaillan" ja jos siellä baarissa satutaan näkemään vaikka 18v äiti niin heti puhutaan että nyt se on hylänny lapsen ja lähteny bilettään ja voivoi kunnon teiniäiti huolehtis lapsestaan. Tätä asiaa en ymmärrä enkä tuu varmaan koskaan ymmärtämään, jos joku ton ymmärtää niin saa tulla kertomaan miks asia on näin.
Mutta mun kädet alkaa puutua tästä kirjottamisesta ja tekstiä tulis vielä vaikka millä mitalla mut en osaa järkevästi niitä tiivistää niin oon kirjottamatta kokonaan, eiköhän tärkeimmät asiat tullu esille. Ja pakko vielä sanoa, että en tekis toisin, jos voisin. Siis että jos saisin uudestaan päättää, olisinko tehnyt abortin vai en, niin en todellakaan. Henri on mulle tärkeintä ( ja Antti ) tässä maailmassa mitä vaan voi olla ja en ois voinu koskaan uskoa miten omaa lasta voi NÄIN paljon rakastaa ♥ Toivoisin että nykyään ihmiset ottais vähän enemmän selvää asioista, ennenku alkavat heti puhumaan että "teiniäidit sitä, teiniäidit tätä". Niinkun tuolla jo sanoinkin, meitä on moneksi..
Tämä asia jakaa varmasti monenmoisia mielipiteitä, mutta sana on vapaa! (muistakaa pysyä asiallisina)
Mitä mieltä te olette teiniäideistä, siis juurikin 14-19 vuotiaista? Kaipaan myös perusteluja kommenteille joita jätätte ;) Jos siis on jotain perustelemisen aihetta..
