Sivut

torstai 1. maaliskuuta 2012

Kullatut koulumuistot

Mulla on aika ajoittain tosi ikävä yläasteaikoja. Nyt jälkeenpäin, kun siitä on aikaa se pari vuotta, tajuaa että miten ihanaa ja kallisarvoista aikaa se olikaan. Yläasteella ollessa ei kyllä osannu aatella noin, sitä vaan ootti, että pääsee äkkiä peruskoulusta pois ja elämään omaa elämää, pikkuhiljaa ilman vanhempien holhoamista ja että pääsee muuttamaan omilleen ja pääsee sellaiseen kouluun, joka kiinnostaa. En ymmärrä, että mikä kiire sillon olikaan? Miksi oli niin kiire päästä "maailmalle"? No, ehkä sitä ei sillon ymmärtäny, että se "omillaan" eläminen ei ookkaan aina niin herkkua ku vois luulla. Yläasteella oli aina kaikki kaverit lähellä ja tuli tehtyä mitä hulluimpia juttuja, ja olihan se hauskaa! Aina piti olla tekemässä jotaki tyhmää ja nauramassa jälkeenpäin miten idiootti sitä olikaan. Mutta niistä hetkistä ne muistot koostuu. Ja myös niistä hetkistä ku ollaan istuskeltu rauhassa kavereiden kanssa ja oltu vaan, mietitty tätä elämää ja jännitetty sillon, että mihin se vielä vie. Kukapa oiskaan arvannu että esim. mulla on tänään, tällä hetkellä, ½-vuotias vauva. Ja kuka olisi arvannu, että oon kihloissa. Ja sitä rataa. Niin se elämä yllättää.

Otin sillon muutama päivä sitten, kun käväsin koskella niin meidän takkahuoneen pöytäkoneelta talteen muutamia kuvia näistä iki-ihanista yläasteajoista. Kuvia ois löytyny vaikka kuinka paljon, mutta valikoin vaan osan kuvista. Nämä kuvat on enemmän ja vähemmän vanhoja, mutta varmaan kaikki kuvat on otettu 2009-2010 vuonna.

Riparilta, heinäkuu 2009
Riparilta myöskin, meillä oli tuolla häät ja mä olin joku laulaja (?) ja tää mun kaveri M
oli Johanna Tukiainen :D

Edelleen riparilta, näitä ihania pelleilykuvia ;D


Ripari (kristitynvaellus)

Kun miettii tota yläasteaikaa, miten tärkeitä ne ystävät sillon olikaan. On totta kai vieläkin, mutta kyllä niillä sillon oli ihan oma erityisasemansa, kun ei ollu vielä mitään seurustelujuttuja. Ja jos oli, niin kyllä ystävät meni monesti edelle. Me oltiin ystävien kesken ku paita ja peppu. Oltiin aina yhdessä ja tehtiin aina kaikkea yhdessä. Pidettiin tyttöjen iltoja ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä, joskus repäistiin oikeen kunnolla ja keksittiin kaikkea pikkujäyniä mitä vois tehdä. No ehkei ysiluokalla enää, mut kasiluokalla joo. 8lk oli sellanen "alamäki" että sillon tuli kokeiltua kyllä kaikenlaista ja kaikesta en niin hirvittävän ylpeä oo, mut sen minkä on ehtiny tekemään, ei saa enää tekemättömäksi ja onneksi virheet opettaa ja on opettanu (ainakin minua). Aina ei voi olla viisas ja miten sitä muutenkaan oppis, ku kokeilemalla. Onneksi 9lk sitten alko tajuamaan, että pitäs kai siihen kouluunkin vähän yrittää keskittyä, ku keväällä yhteishaku. No siihen tuli sitten muita mutkia matkaan, mutta hyvin selviydyin kyllä omasta mielestä tosta vuodesta, vaikka se omalla tavallaan hyvin rankka olikin.

9lk päättärit, kesäkuu 2010

Ulkoilupäivä, taitaa olla tämä otettu joskus elo-syyskuussa 2009


Kesäkuu 2009

Nyt ku Antin pikkusisko käy yläkoulua (7-luokkaa) ja mun hyvä lapsuudenkaveri ja naapuri käy kasiluokkaa, niin palaa ne koulumuistot mieleen. Tässä yks ilta ku Antin pikkusiskon kavereita oli yökylässä, kuuntelin sitä kikatusta ja mietin, että vielä muutama vuosi sitten kikattelin itsekkin samallalailla omien kavereitteni kanssa. Ja ei sillä, kikattelen kyllä vieläkin sillon kun aina nähdään (eli liian harvoin) mutta ei ne kikattelut samanlaisia silti oo, ku yläasteella. Siinä on vaan se joku juttu, joku taika, siinä yläasteajassa. Mä en ikinä ois uskonu, että tuun kaipaamaan niitä aikoja, mutta voi kyllä, kaipaan enemmän ku mitään muuta ja tekisin mitä vaan, että saisin elää vielä muutaman päivän niistä ajoista mitä oli. Ja mun kaverit on tasan samaa mieltä, tiedän sen. :) Myöskin kun lukee mun kaverin fb-päivityksiä, ne on niiiin samanlaisia mitä meillä aikoinaan oli. Ja tässä kohtaa tunnen itteni jo muka tosi vanhaksi, vaikken todellakaan vielä edes ole. Tuntuu vaan, kun siitä ois ikuisuus kun itse on ollu yläasteella ja on mukava puhua näin, kun tietää että ne ajat ei palaa vaikka kuinka haluais ja toivois :)

Liikuntatunnilla suunnistamassa, oiskohan tämä syyskuu 2009


Nyt pompattiinki kevääseen, tämä taitaa olla huhtikuu 2009 tai toukokuun alku 2009


Huhtikuu 2009

Ja ei, en tosiaankaan kadu sitä, että oon nyt kihloissa & mulla on lapsi, en tosiaankaan. Lähinnä tässä vaan halusin vertailla mitä kaikkea onkaan tapahtunu näiden muutamien vuosien aikana ja että miten ihania ja opettavaisia ne vuodet yläasteella oli, ja miten mulla on vaan niistä hyviä muistoja, ei ollenkaan pahoja (tai sitten aika kultaa muistot). Totta kai opettajien kanssa oli vähän jotain pientä kärhämää aina ja jouduttiinkin kavereiden kanssa useiden opettajien silmätikuiksi, mutta sehän taitaa kuulua asiaan.. Varsinki kun oltiin meidän luokalla sieltä vilkkaimmasta päästä.. Yläasteella en niinkään panostanu koulunkäyntiin, harvoin luin kokeisiin ja läksyjäkään en tehnyt juuri koskaan (paitsi 5min ennen tunnin alkua saatoin äkkiä jotain vihkoon kiireessä rustata) ja motivaatio niiden suhteen oli täysi 0 (osittain myös aineopettajien takia, ja siihen oli syynsä) mutta onneksi (ainakin toivon mukaan) syksyllä alkaa taas koulu, hieman erilaisemmassa ympäristössä ja hieman erilainen kuin yläaste, ja tähän aion panostaa kunnolla. Teen kaikkeni, että saisin hyviä arvosanoja ja menestyisin mun opiskeluissa, vaikka joskus varmasti sielläkin kiinnostus on täysi 0. Varmasti saan myös ammattikoulusta hyviä ja kivoja muistoja, mutta luulempa, että mikään ei vedä vertoja yläastevuosille...

Meidän ihana entinen Muska-koira (ruskeavalk) ja Ruska, siskon koira :) Tää on heinäkuu 2009.

Tämä on kai kesäkuu 2009.

Mä ja Elastinen rautarockissa 2009 heinäkuu

Rippikampaus, konfirmaatioiltana otettu kuva :) eli 19.7.2009

Joskus mielessäni kyllä palaan näihin vuosiin ja niihin hetkiin ja muistoihin ja haikeana niitä muistelen :) Voi ystävät rakkaat miten kivaa meillä oli <3 !

Heinäkuu 2009

Lenkillä t-kosken isossa cityssa ;)
Tämmöstä se aina teknisen valinnaisilla tunneilla oli :--D

Tämmöstä se kouluaamuisin aina oli, "en lähe kouluun yhyy" (aamukooma)

Ja vielä loppukevennykseksi jotain ihan muuta;

Pieni minä 10v :-) siskon häissä.



Mites te muut, kaipaatteko koskaan yläasteaikoja? Miksi / miksi ette?

11 kommenttia:

  1. Voi kyllä, tiedän niin mitä tarkotat! :D oon ite 18v, seurustellu 3vuotta ja odotan nyt esikoistani. En mäkään päätöksiäni kadu, mutta jos muistelen yläaste-aikoja ja sitä huolettomuutta ja vapautta mikä oli niin kyllä antaisin mitä vaan että hetkeks pääsis takas.. Vaikka en kanssa sillon ois sitä uskonu ja kauhee kiire oli mennä eteenpäin. Mullakin se yläaste meni miten meni, mutta hauskaa oli ja nyt se on mulle tärkeempää kun mitkään arvosanat. Pääsin sinne jatkaan mihin halusinkin (ihme) ja amiksessa ei kuitenkaan voi enään perseillä asioitaan jos huvittaa vaan kaikki on itestä kii, joten oon vaan tyytyväinen et sillon aikanaan tuli hölmöiltyä kun vielä pysty ja onpahan mitä vanhana muistella ;D Tulipas pitkä mutta joo, pointti oli että todellakin tiedän tunteen..:)

    VastaaPoista
  2. No niimpä, kyllä mullekki se yläasteen hauskuus oli ja on tärkeämpää ku arvosanat, koska en ihan huonoin todistuksin sieltä silti päässyt pois :) Oon totta kai sitä mieltä, että pitää kouluun panostaa, ja kyllähän yläasteen keskiarvolla väliä on, että pääsee jatko-opiskeluihin mutta kyllä aika huonoilla keskiarvoilla nykyään amikseen ja lukioonkin päästään :) Ja se on totta, että amiksessa ei voi enää jatkaa sitä samaa pelleilyä mitä se oli yläasteella :) Tai no voi, mutta se ei oo järkevää. Joo, ymmärsin kyllä pointtis ja kiva että löytyy muitaki jotka joskus noihin aikoihin takas palaa ;)

    VastaaPoista
  3. Mä en juurikaan kaipaa yläaste aikoja, ehkä siksi että olin hirvee teini ja en tosiaan haluisi enään sitä samaa kiukkupylly Heliä takasin :D Mut siis tottakai yläasteella oli sellasta rentoa ja huoletonta kun ei vielä tarvinnut miettiä ns. aikuisten asioita ja oli kivaa kun oli kavereita paljon ja tuli tehtyä kaikkea hölmöä ja istuttua jälki-istunnossa monet kerrat :) Mut en kyllä pahemmin kaipaa sinne takasin, näin on hyvä :)

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus!! Vähän tuli tavallaan ikävä omia yläaste aikoja ja toisaalta taas ei. Kaipaan just niitä ystäviä sieltä joita näkee nykyään aivan liian harvoin, ja sitten taas en kaipaa niitä kaikkia sekoiluja mitä tuli siinä nuoruuden huumassa tehtyä. Vaikka niinhän sitä sanotaan että kantapään kautta täällä pitää kaikki oppia, ja niin kyllä oon tehnykkin. :)

    VastaaPoista
  5. Mä en kyllä yläaste aikoja kaipaa takas, sillon oli tylsää !! Oon aina ollu semmonen suorittaja ja sit mul oli kavereina suorittajia, ne oli tylsiä. !! :D

    Mut amiksessa oli kaikki toisin, silloin oli hauskaa ;)

    VastaaPoista
  6. Kyllä mä kaipaan ylaste- ja ammattikouluaikoja, varsinkin koska mulla on niistä ikuisuus! :D Mä kaipaan just tota kavereiden kanssa hengailua ja kikattelua. Ja niitä järjettömiä päähänpistoja :) Oli se vaan hienoa aikaa!

    VastaaPoista
  7. Mä en hirveästi kaipaa yläasteaikoja takaisin, koska vaikka silloin oli noita kivojakin juttuja, kuten huolettomuus, ei tarvinnut murehtia mistään aikuisten asioista, laskuista tms, niin sit oli myös ne alamäet joita en missään nimessä tahtoisi takaisin, kuten esim. olin vakavasti masentunut jne. Sitä huolettomuutta ehkä kaipaan ajoittain, mutta muuten näin on ihan hyvä. :)

    VastaaPoista
  8. Mä kaipaan välillä tosi kovasti enkä pelkästään vaan yläaste aikaa vaan siitä eteenpäinkin kun oli huoletonta ja vapaata, sai mennä minne halus ja millon halus. Mulla kaverit oli vielä ennen Joonan syntymää TODELLA isossa roolissa, vaikka ollaan seurusteltu Nikon kanssa yli 5 vuotta, niin silti siihen saakka kunnes tulin raskaaks nähtiin kavereitten kanssa melkeinpä joka päivä, ainakin toinen päivä viikonlopusta (tai ilta) meni kavereitten kanssa. Mulla on välillä ikävä sitä, kuinka vaan soiteltiin että "mitäs teet, lähetään johonki" ja niin sitä vaan lähettiin, enää harvoin se onnistuu. Ei pelkästään sen takia että mulla on lapsi vaan muitten vuorotöiden yms. takia. Mäkään en todellakaan kadu lapsen saantia, en missään nimessä vaihtais sitä pois. Mutta mun mielestä samaan aikaan voi haikailla vanhoja aikoja sekä olla tyytyväinen nykyseen tilanteeseen :)

    VastaaPoista
  9. KAIPAAN JA PALJON! :D monesti oon toivonu kanssa että kun sais ees jonkun päivän sieltä elää uudestaan... Ja elää sitä stressitöntä elämää.. Ei tarvinnu huolehtia kenestäkään eikä miettiä mitään raha juttuja :D Voi sitä huolettomuutta!
    Vaikka kyllä rakastan yli kaiken tän hetkistäkin elämää mutta kyllä hetkeks voisin takasinkin välillä palata. :)

    VastaaPoista
  10. Itsellä kans samanlaisia tuntemuksia, kaipaan aika ajoin paljon yläaste aikoja :) Oli ne vaan niin huippuja, kun meillä oli sellanen iso jengi (12 tyyppiä) joiden kanssa oltiin se koulun "suosituin" porukka :D Oltiin kuitenkin erittäin läheisiä ja tiiviisti kaikki yhdessä, viikonloput sitten oli mökkibileitä oman porukan kesken ja mahtavaa oli! Oon kyllä niin onnellinen, että mulla oli sellanen määrä ihania ihmisiä elämässäni, tosin suurin osa on vieläkin, onneksi :) Vaikka yläasteella tulikin kokeiltua juomista ja muutenki sekoiltua, ei se vaikuttanut mun koulunkäyntiin, ihme kyllä :D 9,4 keskiarvolla menin lukioon ja tupakkaakin maistoin vasta ensikerran 18-vuotiaana. Tästä tupakka jutusta oonki aina ollut erittäin ylpeä ja kaikki aina ihmetteli, että miten en oo koskaan muka polttanut, vaikka sellasessa porukassa liikuin :DDD Nyt oon lukiossa ja reilun viikon päästä ois se loppurutistus, eli kirjotukset. Tuntuu kyllä tosi haikealta, koska nyt lukiossakin sain vielä 2 uutta tositosi läheistä ystävää näiden muiden joukkoon ja ollaanki kokeiltu näiden tyttöjen + yhden jo aiemmasta porukasta olleen tytön kanssa yhteinen rantaloma viime hiihtolomalla, oli kyllä aivan mieletöntä lähteä kavereitten kanssa ulkomaille! Kyllä se vaan niin on, että näihin nuoruusvuosiin vielä palaa monta monituista kertaa takaisin! :) Nytkin jo ikävä sitä viime vuotta, kun täytti just 18 ja lähti sinne lomalle ja pääsi baariin jne. Syksyllä mulla on muutto luultavasti uudelle paikkakunnalle tai jopa ulkomaille, jos mielin pitää välivuoden... vähän pelottaa, mutta myös innokkaana jännittäen odotan tuota uutta elämänvaihetta, oonhan määkin silti vielä melko nuori, kun 19 v :D Saa nähdä missä sitä ite on esim. vuoden päästä, sitä ei nimittäin tosiaankaan voi vielä tietää ;) Tulipas taas vuodatus, mutta ihanaa huomata, kuinka muutkin miettii samoja asioita. :) Tykkään aivan älyttömästi blogistasi ja oonki seurannut tätä jo ties kuinka kauan ja ennenki kommentoinut (tällasia romaaneja :D) Ja niin sitä piti vielä sanoa, että oot hirmu kaunis ja osaat kirjottaa älyttömän hyvin. Uskon, että sä tuut saavuttamaan vielä paljon elämässäs tuolla asenteella, tsemppiä yhteishakuun! :)

    T. romaaneja kirjoittava ano :D

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikille kommenteistanne :)

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita, kunhan ne ovat asiallisia :) Kiitos kommentistasi!