Anonyymi Mar 20, 2012 08:38 AM
Mun postaustoiveeni on että minkälainen äiti olet? oletko sellanen joka nykyään tuhlaa kaikki rahansa vain lapseen ja lastenvaatteisiin ja lastentarvikkeisiin vai tuhlaatko rahaa myös itseesi? Ja myös se että miten äitiys on muuttanut sinua ulkonäöllisesti ja muutenkin?
~ Janika ~ :)
~ Janika ~ :)
Eli tämmöstä toivottiin. Ja tää onkin itseasiassa aika kiva postaus, koska mun on pitäny jo pitkään tästä asiasta tehdä postaus, mutten oo saanu aikaseksi. Elikkä siis äitiys, minkälaista se on, miten se on mua muuttanut ja sitä rataa. Jos vaikka alotettaisiin siitä, että minkälainen äiti olen. Tai minkälainen koen olevani. Ehdottomasti olen ainakin huolehtivainen, hellä ja kaikilla mahdollisilla tavoilla.. rakastava. Olen myös suht. tiukka äiti (tietyissä asioissa), mutta sellaseksi en vielä kuitenkaan itseäni kutsuis, koska mun ei oo tarvinnu vielä missään vaiheessa olla Henrille erityisen "tiukka" .. ;) VIELÄ..
Mä en tuhlaa rahojani pelkästään Henriin. Tuhlaan aika paljon rahaa itseeni, jos totta puhutaan. Ostan joka kuukausi uusia vaatteita, tai no en ehkä uusiA mutta ainakin yhden uuden vaatteen. Tai jos en vaatetta niin jotain itselleni kuitenkin. Ostan myös Henrille melkein kuukausittain jotakin; kirjoja tai vaatteita. Leluja en oo ostanu yhen ainuttakaan, koska niitä me ollaan saatu paljon Antin vanhemmilta ja isovanhemmilta sekä mun siskolta (sen esikoisen vanhoja leluja). Enkä halua opettaa Henriä silleen, että joka kuukausi saa aina uuden lelun. Vaatteet on eri juttu, niitä tarvitsee aina (ellei mee ihan överiksi, mutta meillä ei kyllä mene)
Sitä juttua mä en ymmärrä, kun joku valittaa että kun on raskaudesta jäänyt löllömaha ja 10kg vielä lähtöpainoon ja tissit roikkuu ja niin edelleen, niin joku tulee ja sanoo, että se kuuluu äitiyteen? Anteeksi nyt vaan, se ei todellakaan kuulu äitiyteen. Se ei todellakaan tarkota sitä, että nyt kun olet äiti, niin se on se syy miksi olet lihava ja miksi löllömahainen ja miksi et tee asialle mitään. Toki ymmärrän, että ensimmäisten kuukausien aikana kun vauva on syntynyt, niin ei välttämättä vaan jaksa tehdä mitään. Mutta kun vauva alkaa olla lähempänä vuotta ja jos tilanne on edelleen sama, niin kyllä silloin on jo vikaa itsessäkin, omassa saamattomuudessa, laiskuudessa ja ehkä siinä, että ei vaan kehtaa. En myöskään vois itse ajatella niin raskausarvista (joita mulla ei onneksi ole, paitsi rinnoissa muutama vaan nekin on haalentunut kun oon öljyä käyttänyt..) ja mahamakkaroista että "ne vaan kertoo siitä että oot äiti, ole ylpeä niistä!" mä en ikinäkoskaan vois olla ylpeä seepraraidoista ja nahkaläjästä mun mahassa enkä myöskään mistään riippuvista tisseistä. Tekisin kaikkeni, että saisin ne pois. Okei, niille ei välttämättä voi tehdä mitään, mutta en mä niistä silti ylpeä olis enkä kyllä aattelis että "olen niin onnellinen että mulla on nää raskausarvet ja kaikki koska olen saanut lapsen". Joo kyllä, raskaana oleminen on kivaa ja se että siellä masussa kasvaa pieni vauva on ihanaa ja lapsen saaminen on yks mahtavimmista asioista tässä maailmassa, mutta en silti osaa ajatella niin, että ne ois jotain palkintomitaleja siitä, että oon saanu lapsen. Haluaisin ne vaan heti, niin pian ku mahdollista niin pois.
Tässäkin tietenkin voi olla, että asiaan vaikuttaa se, että oon todella tarkka ulkonäöstäni sekä vartalostani. Joillekki se on ihan sama miltä näyttää, onko niitä raskausarpia 1 vai 100, roikkuuko tissit vai eikö roiku, ja että tuleeko niitä mahamakkaroita 10 vai 20. Mutta mulle se ei oo ihan se ja sama. Oon aina ollu itsekriittinen enkä varmaan koskaan tuu siitä miksikään muuttumaan, ja haluan että näytän hyvältä, ja että mun kroppa näyttää hyvältä. Vaikka ne raskausarvet ei sieltä paidan läpi näy mihinkään, eikä se mahalöllökään jos ei kovin kireitä paitoja tai housuja käytä eikä ne riippatissit jos ei oo lyhythihainen toppi päällä, niin kun tietäisin itse, että mulla sellaset ois, niin se ois jo ihan tarpeeksi ja häiritsis mua todella paljon.
Olen onnellinen, että mulla kävi niinkin hyvä tuuri, että raskausarpia tuli pyöreät 0 mahaan, olen saanut jo "entisen mahani" takaisin ja minulla ei ole roikkuvat tissit.
Mutta miten äitiys on muuttanut mua ulkonäöllisesti. Hmm, jaa'a, ei varmaan mitenkään? Paitsi että jostain syystä mun iho on nykyään huonompi, mitä ennen raskautta ja raskauden aikana, mutta en usko että äitiys siihen liittyy millään tavalla. Hiukset on myös huonommassa kunnossa, mutta siihenkään ei vaikuta äitiys. Eli sanoisin, että ei kyllä mitenkään. Paitsi että, oon hoikemmassa kunnossa mitä ennen raskautta. Ja se liittyy äitiyteen, sillä multa tippu kiloja raskauden jälkeen enemmän mitä tulikaan. Mutta niin.
Äitiydessä en myöskään ymmärrä sellasia "suorittajia". Täytyy olla puhdas koti aina, täytyy olla tavarat kaikki siististi järjestyksessä, täytyy olla lapsilla aina silitetyt ja uudet vaatteet päällä, täytyy meikata ja laittaa hiukset joka päivä, täytyy imettää, täytyy tehdä soseet itse, täytyy kestovaippailla, täytyy olla viettämättä omaa aikaa, täytyy sitä ja täytyy tätä. Kysympähän vaan että MIKSI? Totta kai jotkut esim. kestovaippailee ihan kestovaippailun ilosta ja tekee soseet itse koska se on halvempaa ja niin edelleen, mutta kyllä näitä suorittajiakin löytyy. Luin tänään yhden todella hyvän artikkelin Väestöliiton sivuilta ja se artikkeli oli kyllä täyttä asiaa. Suorittajiin liittyen, tässä yksi lainaus siitä artikkelista:
"Äitiyden ihanuus ja syvällinen tärkeys voi kääntyä suositusten täyttämisiksi. Myös äitiyttä voi suorittaa niin pitkälle, että iloa katoaa pukluihin ja puuroihin. Lapsen päiväunienkaan aikana ei uskaltaudu pysähtymään omiin ajatuksiin ja kahvikupin ääreen. Sen sijaan sitä hinkkaa listoja ja lattioita puhtaaksi sekä valmistaa jo seuraavaa ruokaa. Hiljalleen lipuu tilanteeseen, jossa ei osaa pyytää apua sittenkään, kun on jo uupumuksen kynnyksellä"
Just tota mä tarkotin. Ei oteta ollenkaan omaa aikaa ja jos sitä on, sillon mietitään vaan, että mitähän tekisin sillon ja sillon ruuaksi ja mitähän puen lapsille päälle sinne ja tänne ja mitä touhuan niiden kanssa seuraavaksi ja ainiin hitsivie sekin asia on tekemättä ja sekin ja sekin, empäs tässä nyt juokkaan tätä kahvia ja lue lehteä vaan kiiruhdan tekemään taas arjen askareita.
(Vähän kärjistetysti, mut tajuatte varmaan idean)
Äitiys on myös jatkuvaa arvostelemisen aihetta. Baari-illat on hyviä esimerkkejä siitä, missä näkee ja kuulee paljon arvosteluja jos siellä käy ÄITI-ihminen. Varsinkin nuori sellainen. Varmasti siitä puhutaan ja kuiskitaan, jos nuori äiti (tai vanhempikin) käy baarissa ja pitää hauskaa. Heti mietitään, että voivoi lapsi raukkaa siellä se yksin jossain on ilman äitiä voivoi ompas tyhmä ja huolimaton äiti. Tosi puheessa se lapsi on turvallisesti (puhun nyt yleisesti, en poikkeustapauksista jossa lapset ei aina olekkaan niin turvassa..) isovanhempien / tädin / enon luona hoidossa tai vaikkapa isin kanssa kotona. Ei se lapsi siitä kärsi jos käy vaikka kerran - kaks kertaa kuukaudessa pitämässä hauskaa! Monesti ihmiset tulee pätemään näitä kiintymyssuhdeteorioita tai sitä että "1vuotiaana yksi yö hoidossa, kaksi vuotiaana kaksi.." jne. Eipähän tuotakaan varmasti monikaan nykyään noudata, että 1vuotiaana yks ja niin edespäin. Totta kai se on lapselle huono homma jos se hoitaja vaihtuu aina joka kerta ja jos lapsi on joka viikonloppu jossain hoidossa, kun äiti ryyppää. Mutta ne on sitten asia erikseen.
"Lasten kasvaessa kilpa-ajo kiihtyy vielä ura- ja kotiäitien välillä jopa lehtien mielipidepalstoja myöten. Hiekkalaatikon reunalla arvotetaan, kenellä on rankinta ja kuka pääsee helpoimmalla. Onko tosiäiti kotona vai jatkaa uraa, tekee ruuat kotikeittiössä vai turvautuu eineksiin, antaa lapsen toisinaan yökylään vai valvoo sängyn vierellä ainoana vaihtoehtona?"
Tuo kohta oli taas artikkelista poimittua. Tuossa tuodaan taas hyvin esille asioita, mitkä on äitiydessä puhutuimpia juttuja. Esim. just tuo tekeekö ruuat itse vai ostaako kaupasta. No tässä tapauksessa puhun soseista. Me ostetaan Henrille soseita ja myös tehdään niitä itse. Tai no ei soseita tehdä itse, mutta Henri syö aina päivällä perunaa joka on itse keitetty ja perunan kanssa sitten jotain lihaa / kalaa joka on myös itse valmistettu. Henri syö myös aamuisin ja iltaisin itse keitetyn kaura/ruispuuron. Esimerkiksi tuossa puuroasiassa satsaan, myös päivän pottuannoksessa. Mutta en satsaa välipalasoseisiin, että alkaisin tekemään ne aina itse. Enkä myöskään niihin lihasoseisiin mitä Henri syö aamupäivästä ja iltapäivästä. En väitä, että kaupasta ostetut soseet ois parempia ku kotona tehdyt, mutta en myöskään väitä, että ne ois huonoja. Ollaanhan me niitä itsekki syötetty Henrille, ja syötetään. Tosin EI ulkomaalaisia (suomalaista se olla pitää). Mut tuntuu että tää soseasia saa monien äidien aivot kiehumaan ja siitä saadaan hirveä tappelu aikaseksi. Mutta ei niin pahaa tappelua ku jostain toisesta aiheesta nimittäin..
... imettäminen. Voi herranjestas mitä tunteita toi imettäminen - sana saa mussa aikaan. Nykyään mulle tulee imettämisestä mieleen äidit jotka tuputtavat imetyksen tärkeyttä ja ihanuutta joka paikassa ja aliarvioivat korvikkemutseja (vaikka eivät sitä myönnäkkään, mut se paistaa monista teksteistä läpi), eikä se, mitä siitä pitäs tulla; ravinto vauvalle. Mä en imettänyt kun vain viikon ja sen jälkeen se homma tyssäs. Se vaan tyssäs, eikä siitä tullu mitään. Ehkä se ois onnistunu jos oisin vaan yrittäny ja yrittäny, ja ehkä ei? Kuka tietää, ei kukaan. Mä en oo kokenu siitä mitään syyllisyyden tunteita (paitsi alussa kyllä vähän joo) koska herranjumala eikö se oo tärkeintä, että lapsi saa ruokaa? Ja että se kasvaa ja kehittyy noin muuten? Totta kai omassa maidossa on enemmän ravintoaineita ja plääplääplää, mutta kyllä korvikkeellakin kasvaa. Ainakin meidän poika on kasvanu. Ja se on paskapuhetta, että jos syöttää tuttipullosta niin ei saa yhtä ihanaa sidettä äidin ja lapsen välillä, kun jos antaa rinnasta. Melkeempä voisin väittää, että tuttipullosta syöttäminen oli vielä ihanempaa ku rinnasta, koska se kävi niin pirun kipeää ku Henri söi rinnasta. Mutta siis meinasin sitä, että kyllä ihan yhtälailla Henri tapitti mua silmiin (ja tapittaa edelleen jos ei nuku) kun joi tuttipullosta sitä maitoa. Imetyksestä tehdään nykyään aivan liian turhan tärkeää (anteeksi nyt vaan) ja yliarvostettua. Ja en tosiaankaan väitä sitä, että etteikö se olisi tärkeää mutta rajansa kaikella. Ja seuraavan lapsen kohdalla (jos sellanen tulee) aion kyllä yrittää imettämistä, mutta en kyllä menetä yöuniani jos se ei onnistukkaan.
Ja myös se kestovaippailu.. Hohhoi. Tästäkin tehdään vähän turhan iso numero, tehdään siitä tärkeämpi juttu mitä se oikeastaan on. Mua ei koskaan sais kestovaippailijaksi, ei koskaan. En jaksais olla koko ajan pesemässä vaippoja ja kertakäyttöiset vaipat on vaan niin paljon yksinkertaisempia ja helpompia! Saa vaan ottaa vaipan pois vauvalta, nakata uuniin ja laittaa uusi, puhdas vaippa päälle. Tadaa, yksinkertaista! Onhan se totta, että kestovaippailu on ekologisempaa ja niinkuin arvata saattaa, ei saastuta luontoa niin paljon, mutta ei mua siltikään sais sellaseen hommaan mukaan. Varmasti on yksinkertaista kun sen oppii ja kunhan siihen tottuu, mutta ei, ei siltikään. Kiitos, mutta ei kiitos.
"Voisiko sittenkin hetken olla itselleen armollinen? Ostaa pinaattilettuja kaupasta ja suoda villakoirien juoksun? Antaa mennä hoitoon paita pikkaisen puurossa ja illan virikkeellisten sekä sosiaalisten harrastusten sijaan löhötä lahnana sohvan uumenissa? Pyytää hoitoapua ihan siksi, että voisi olla hetken läsnä omalle itselleen? Viedä lapsi puistotädille, jotta voisi lukea kappaleen kirjaa?"
En myöskään ymmärrä sellaisia perheitä, missä esitetään että kaikki on hyvin? Joka päivä arki menee samaa kaavaa ja kaikki tehdään aina perheen kesken. Lapsista yritetään tehdä taitoluistelijoita tai koripalloilijoita ja heitä kuljetetaan harrastuksesta toiseen, ihan vain koska täytyyhän elämässä saavuttaa pienestä pitäen jotakin, koko ajan. Ollaan myös aina perheen kesken joka ikisessä ulkoilu - ja urheilutapahtumassa mukana hymyilemässä ja esittämässä onnellista perhettä. Koti on aina siisti ja se siivotaan joka päivä perusteellisesti, koska jos vieraita käy, niin täytyyhän sitä esittää olevansa superperhe. Parisuhteelle ei jää yhtään aikaa ja jos sille jäisi, sitä ei käytetä hyödyksi. Lapsia ei viedä koskaan hoitoon, koska tunnesiteethän siitä kärsii, ja lapselle jää varmasti siitä jonkunlaisia traumoja. Päivät esitetään superihmistä ja pidetään aina sama hymy kasvoilla, illalla itketään sitten itsensä uneen ja mietitään että miksi asiat on näin.
Totta kai perheen kanssa on ihanaa viettää aikaa, mutta rajansa kaikella, tässäkin asiassa. Perheen kanssa voi viettää liikaa aikaa, vaikka sitä ei uskoisi.
Tästä postauksesta tuli nyt ihan superpitkä, mutta eihän tästä mitenkään voinut tehdä lyhyttä? On niin paljon ajatuksia ja asiaa, mitä pitää kirjottaa. Ja edelleen päässä ois vaikka mitä, mutta ei ole mitenkään mahdollista saada kaikkea ylös tänne. Toivottavasti tämä postaus ei nyt loukannu ketään, kerroin vaan omia mielipiteitä asioista ja mulla on vahvat mielipiteet ja pidän pääni, yleensä ainakin. Muistetaan myös se, että meitä äitejä on niin monenlaisia ja erilaisia, ketään äitejä en ole tässäkään tekstissäni haukkunut enkä aliarvioinut, vaikka siltä saattaakin ehkä kuulostaa :) Mutta tarkoitus ei oo sellanen ollut. Jättäkää omia mielipiteitänne tonne kommenttiboksiin, mielelläni lukisin muidenkin mielipiteitä asioista :)
"Mistä on hyvät äidit tehty? Levosta ja lempeydestä, suukoista ja halimisesta. Omasta hyvinvoinnista ja omannäköisestä elämästä."
Samaa mieltä tosta imetyksestä! Mun mielestä se kans on yliarvostettua vaikka toki paras vaihtoehto pienelle vauvalle.
VastaaPoistaJa toi kestovaippailu! En ite koskaan rupeis kans siihen, ja juurikin siksi että normi vaipat on helpomia...
Ite en kans mielestäni ole muuttunut juurikaan raskauden myötä, ei arpia, ei mahaa eikä löllöä tai riippu tissejä... :D Mut mun mielestä kans on ihmisen laiskuudestakin kiinni jos ei tee asialle mitään ja on jäänyt kiloja...
Niimpä, onhan se parasta ravintoa omalle lapselle mutta tosiaanki ihan liian yliarvostettua. Joo mustakaan ei ois kestovappailijaksi :D Kai se on myös ruumiinrakenteesta kiinni miten palautuu ja miten paljon tulee kiloja tai oikeastaan että miten nopsaa ne lähtee jne :)
PoistaMää oon kans tuosta imetyksestä sun kans samaa mieltä. Itellänihän oli mielessä että tahtoisin imettää mahd.pitkään,mutta minkäs tekee kun maito ei riitä vaikka koitin pumpata ja pitää poikaa rinnalla mahd.useesti se vaan EI riittänyt. Joten en stressannu siitä sen enempää,hyvin kasvaa korvikkeellakin! :)
VastaaPoistaKestovaippailu myös, siihen et ryhtyis ite ikinä. Paljon helpompi homma noi kerttikset, pyykikone laulaa muutenki tarpeeksi usein. :D
Ja mulla kans kyllä ärsytti se maha löllö vaikka sitä ei paljon jäänykkään mutta lähinnä nyt ei oo enään mitään jälellä kun ottaa vaan ittiä niskasta kiinni. Ei se mun mielestä oo mitenkään hienoo et se maha ja arvet jääpi merkiksi siitä et on äiti, kyllä sen äitiyden huomaa vaan muutenki. :D
Niimpä, ei se kaikilla vaan onnistu vaikka kuinka paljon haluais :/ Mutta siitä ei tosiaan enää kannata stressata :) Pääasia että lapsi saa ruokaa. No sepä se :D Oon samaa mieltä, kyllä sen äitiyden huomaa muutenki :D
PoistaSe vatsa vaan ei kaikilla palaudu takaisin, ei edes, vaikka mitä sen eteen tekisi. Ja rinnatkin lörpähtivät :P. Ei me kaikki silti laiskoja olla, vaikka raskaus on jäljet jättänytkin. Niin paljoa ei sentäs häiritse, että tekisin asiasta pakkomielteen itselleni tai lähtisin leikkauksiin.
VastaaPoistaJa kyllä, olen sitä mieltä, että raskausarvet on tatuiointeja raskaudesta ja lapsesta. Niitä ei pois saa, joten täytyy kääntää asia edes omassa päässä hyväksi. Olen kuiten onnellinen, etten montaa sellaista omista.
Muusta olen kyllä aika pitkälti samaa mieltä, tosin en ihan noin kärjistetysti, kuin kirjoitit :) Imettää olisin kummankin kohdalla pitempään halunnut, mutta jos ei onnistu yrittämisistä huolimatta, niin turhaa päätään siinä hajottaa. Parempi tervejärkinen äiti, kuin väkisin imettäminen ja loppuunpalanut mamma :)
Joo tiedän kyllä ton, mutta meinasinkin niitä, joilla ois mahdollista se mahalöllön pois saaminen, en niitä jolla ei :) Enkä todellakaan tarkottanu että kaikki on laiskoja, saamattomia :) Inhottavaa että tosta mun tekstistä ymmärtää niin, tosin sen kyllä kirjotinki yömyöhään ja oisin voinu vähän selventävästi kirjottaa, mut selviäähän ne nyt tässäkin :) Ja se on todella hyvä homma, että jos pystyt kääntämään ne raskausarvet omassa päässä hyväksi :) Mä en sitä vois tehdä, mutta mä oonki niin itsekriittinen että ei oo tosikaan! Sen takia mulla on näin vahvat mielipiteetki, puhun vähän niinku "omasta puolesta". Ja myönnän, kirjotin kärjistetysti mutta vähän oli hankala muutenkaan kirjottaa, näin tuli asiat ainaki selville :D Ja samaa mieltä sinun kanssa tuosta imetyksestä :)
PoistaOhhoh! Kylläpä jälleen kerran huomaa mitä seuraa,kun lapsen tehdessä äitinkin on vielä lapsi. ja kyllä,myös sinun vartalosi on LAPSEN! ps.eihän tissit voi roikkua jos niitä ei ole! ;)
VastaaPoistaJoo, aika samoilla linjoilla sun kans ^^:D
Poistakomppaan lapsellisuutta mustavalkoisen ajatusmaailman osalta...
PoistaNO OHHOH ;) Vartaloni lapsen? Mitäköhän sillä tarkotat :D Ja hmm itseasiassa tossa oot väärässä, kyllä ne voi roikkua :)
PoistaJa toinen anonyymi, mulla ei ole mustavalkoista ajatusmaailmaa, kerron vaan asioista mitä mieltä niistä olen, ja esim. kaikki nuo raskausarpijutut sun muut tulee siitä, kun olen ITSE niin itsekriittinen, olen aina ollut. Ja se ei oo iästä kiinni, se tulee tuskin koskaan muuttumaan. Minkä ihminen sille voi että on tarkka ulkonäöstään ja haluaa näyttää niin hyvältä ku mahd raskauden ja synnytyksenkin jälkeen? Ei siinä oo mun mielestä mitään väärää :)
Täytyy vastata kans noille anoille, että kyllä ne pienetkin tissit voi riipahtaa! Alexin syntymän jälkeen mun tissit pieneni kokoon a-b ja kyllä, ne roikkuvat! :D luojan kiitos rintaliivien!!
PoistaNo näimpä :D Ei se oo ainoastaan isojen rintojen ongelma.
Poistaei millään pahalla, mutta tuommonen ajattelutapa nimenomaan muuttuu kun vielä muutaman vuoden kasvat. niin sen on tarkoituskin muuttua :) t. toinen anonyymi
PoistaAika ikävästi kärjistettyä tekstiä.
VastaaPoistaPakko kommentoida tota "Mutta kun vauva alkaa olla lähempänä vuotta ja jos tilanne on edelleen sama, niin kyllä silloin on jo vikaa itsessäkin, omassa saamattomuudessa, laiskuudessa ja ehkä siinä, että ei vaan kehtaa."
Ensinäkin mulle on jäänyt paljon "löllöä" ja kiloja. Osittain "laiskuudesta", mutta suurimmaksi osaksi ei. "Laiskuuteenkin" voi vaikuttaa moni asia, ootko kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?
Esimerkiksi löllöydestä, mä en tule koskaan pääsemään täysin eroon, raskausarpien takia. Ei, en todellakaan pidä arvistani, mutta niille mä en mitään voi vaan niiden kanssa on vain elettävä. Ja toi tissien riipahtaminen.. Se nyt on enemmän isorintaisten ongelma, jos ne riipahtaa niin sille ei hirveästi mitään voi tehdä, ilman leikkauksia. :)
Samoilla linjoilla Rudin kanssa
PoistaJoo myönnän, että kirjotin vähän (enkä ihan vähääkään) kärjistetysti mutta niin oli vaan helpoin :) Olen kuullut synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, enkä nyt tarkottanu tuossa tekstissä mitenkään sellasia äitejä, jotka siitä kärsii, että heidän pitäs tehdä mahalleen yms jotakin. Ymmärrän se että siinä vaiheessa jos sellaiseen sairastuu niin se vähäinenkin energia kuluu vaan siihen lapseen, ja itseensä. Mutta meinasinkin ihan terveitä äitejä. Ja tiedän kyllä, että kaikki eivät voi "löllöydelle" tehdä mitään ja en meinannut niitäkään tässä tekstissä, vaan sellasia jotka VOIS tehdä. Kirjotin tosiaan vähän liian kärjistetysti mutta tuleehan nää asiat tässäkin selville. :) Ja noista leikkauksista en tainnukkaan puhua mitään, mut niin :)
PoistaTosi hyvä kirjoitus! :)
VastaaPoistaToi kestovaippailu on kyllä sellanenn, että joidenkin on pakko se alottaa kun ei kertisvaipat käy vauvalle. Mun tuttuni joutuu niitä käyttämään, ku hänen tytölleen tulee kertisvaipoista kauhea ihottuma ja loppui noiden myötä! Kyllä saa olla onnellinen ettei meillä tommosta allergiaa ole, koska musta ei kovin helpolla siihen hommaan olis!!
Kiitos! :) Joo totta kai siinä tilanteessa sen ymmärtää ja se on pakko, mutta meinasinkin niitä äitejä jotka haluamalla haluaa olla niin Super-äitejä että aloittaa sen siksi. Näitäkin tapauksia tiedän muutamia.. Mut joo olen kans onnellinen siitä että meillä ei oo tarvinnu alottaa :)
PoistaMut kyllä mä nostan hattua niille äideille, jotka siihen ryhtyy! Oma hommansa siinäkin touhussa, näin ainakin uskoisin! :)
PoistaJa toi soseiden teko myöski! Mä en niitä jaksanut itse tehdä Alexin ollessa pieni, mutta nyt toki syö meidän kanssa aina samaa ruokaa ja on kyllä helpompaa ja halvempaa, ku purkkiruuat :)
Jeps :D Joo en mäkään oo jaksanu tehdä mut nykyään purkkiruokaa ei ees paljoa oo menny, kun Henri syö jo kans itse tekemää puuroa aamuisin ja iltaisin ja päivällä pottua ja lihaa ihan itse tehtynä :)
PoistaNyt mää oon saamaton ja laiska, kun maha on edelleen löllö päivittäisistä harjoituksista huolimatta, lapsi jo 1v3kk :/ Sektio on jättänyt kivan nahkapussin tuohon arven kohdalle, tuskin sitä muuttaa mikään, tai no leikkauksiin ei ole varaa tällä budjetilla. Ajattelin tässä pikkuhiljaa hyväksyä, että mun perimä on tiukasti sitä mieltä, että maha on ja pysyy sen näköisenä, että sieltä oh yksi lapsi saatu ulos, enhän mää muutenkaan oo teinityttö enää, enkä niissä mitoissa. Ja vaikkei läskiä olisikaan, niin mitenkä muka pääsisin tästä ihosta eroon, siihen ei näyttäs reeni tepsivän.
VastaaPoistaJa kyllä mie pystyn niiden parin raskausarpeni kanssa elämään suhteellisen ylpeänä, onhan mulla poikani.
:)
Et oo, enkä sitä oo meinannukkaan, jos niitä ei vaan saa pois :) Se on eri asia, kirjotin tuolla vähän turhan kärjistetysti :) Ja en nyt todellakaan tarkottanu että niin pitkälle pitäis tai kannattais mennä että leikkauksiin, en! Ja hyvä että pystyt sen hyväksymään, ja jos et ole niin itsekriittinen esim. kuin minä :) Mäkin varmaan joskus tulevaisuudessa (jos mulle vaikkapa seuraavan lapsen kohdalla tulee paljon arpia) tarvisin tuota taitoa. Teksti on ehkä myös kärjistetty siksi niin pahasti kun oon itse niin itsekriittinen, ehkä siksi saattaa kuulostaa melko "rajulta" ja ilkeältä tekstiltä muita kohtaan.
PoistaHyvä silti että pystyt elämään raskausarpien takia ylpeänä, moni (minä) ei siihen pystyis :)
Mä olen tosi onnellinen siitä että mulla on maha kauheilla raskausarvilla ja löllöttää maha jonkun verran, koska jotku ei tosiaan oo yhtä onnekkaita kun mä koska säilyin itse hengissä synntyksestä ja mulla on täysin terve lapsi. Nykyään sitä ajattelee asioita ihan erilailla ja osaa arvostaa ja olla onnellinen sellasista asioista mitä ei ikinä toivonu itelleen, kuten niistä raskausarvista, tai ehkä osaan suhtautua asiaan eri tavalla koska niitä on ollu jo siitä asti ku olin 15 vuotias. Mutta huomaan että raskauden ja synnytyksen jälkeen on melkeimpä kaikki pinalliset jutut jääny pois ja en oo oikeesti ikinä ollu tyytyväisempi kroppaani ku miltä se nyt näyttää :) Joten ei ehkä voi sanoa ''Mutta kun vauva alkaa olla lähempänä vuotta ja jos tilanne on edelleen sama, niin kyllä silloin on jo vikaa itsessäkin, omassa saamattomuudessa, laiskuudessa ja ehkä siinä, että ei vaan kehtaa." koska ehkä jotkut ei halua päästä niistä eroon tai joillekkin on elämässä tärkeämpiä asioita?
VastaaPoistaMuuten tosi hyvä kirjotus ja tykkään siitä että sulla on vahvat mielipiteet ja tuot ne vahvasti myös esille :)
Totta kai niin ajateltuna, että selvis hengissä ja sai terveen vauvan, niin ne raskausarvet sun muut on pikkujuttuja. Mä oon vaan niin (niinku tuolla monissa kommenteissa olen sanonutkin jo) itsekriittinen, olen aina ollut ja se tulee tuskin koskaan muuttumaan. :) Siksi tuo teksti saattoi kuulostaa vähän sellaselta hyökkäävältä ja ilkeältä muita äitejä kohtaan, mikä ei kyllä ollu tarkotus :) Hyvä että oot tyytyväinen kroppaan, sehän on pääasia että itse on! :) Ja joo, voi olla että jotkut ei halua päästä eroon, mutta kirjotinkin vähän "omasta puolestani". Ja kyllä mullekki on elämässä tärkeämpiä asioita, esim. HENRI, Antti, mun ystävät, perhe jne mutta silti myös mun ulkonäkö ja kroppa on mulle tosi tärkeä asia ja niihin panostan ja aion tulevaisuudessakin panostaa vaikka mulla ois 10 lasta :) Mut ihmiset on niin erilaisia, joillekki on ihan sama miltä näyttää ja joillekki ei. :)
PoistaVähän kärjistettyä tekstiä joo. Mä myönnän olevani ehkä hieman jonkunlainen "suorittaja". Loppujen lopuksihan tuossa on kyse siitä minkälaisen elämän tahtoo lapselleen tarjota ja mä haluan tarjotan elämän, jossa koti on aina sut siisti, syödään mm. itsetehtyjä soseita, käytetään kertiksiä ja mä imetin 7kk. Meikkaan ja laitan hiukset melkein joka päivä, koska siitä tulee hyvä fiilis ja omaa aikaakin vietän melko vähän, mutta ei, en valita, koska oon tyytyväinen tähän tilanteeseen just tällaisenaan. En koe olevani muita parempi äiti minkään em. seikan takia, eikä se kutita mun pyllyä millään tavalla, jos joku tahtoo imettää taaperoksi, käyttää kestovaippoja tai päinvastoin käyttää korvikkeita ja kertiksiä jne.
VastaaPoistaMä painan nyt suunnilleen saman verran kuin ennen raskauttakin, mutta mulla on raskaudesta jäänyt sektioarven lisäksi löllömaha ja raskausarvet. Löllömahan eteen olen alkanut tekemään asioita vasta nyt, koska nyt se vasta ihan oikeasti on alkanut häiritsemään, mutta raskausarpien takia tuskin saan siitä niin kiinteää kuin mitä se oli ennen raskautta. Ja ei, en valinnut sitä, että mulle tuli raskausarpia, mutta niiden kanssa pitää vaan oppia elämään ja elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita. Omalla tavallani oon jopa noista raskausarvista ihan ylpeä, koska tulihan ne maailman ihanimman pienen pojan seurauksena. :) Tissitkin rupsahti imetyksen ja niiden koon seurauksena, mutta ei kukaan mun ja mieheni lisäksi huomaa sitä, kun rintsikat on keksitty. ;)
Mutta ihan hyvä kirjoitus!
Joo niin on, oli vaan helpoin kirjottaa tolleen kärjistetysti :) Joo totta kai jokainen äiti haluaa tarjota lapselleen parhaimman mahdollisen elämän, mutta meinasinkin näitä suorittajia jotka oikeasti suorittaa vaan suorittamisen halusta. Ja joilla menee se suorittaminen ihan liiallisuuksiin, jotka ei asetu tekemään koskaan mitään omia juttujansa alas, vaan aina pitää olla joko silittämässä lasten vaatteita, tai ompelemassa rikki menneitä housuja tms, koskaan ei voi rentoutua ja olla hetken vaan paikallaan. Ja tiedän muutamia tämmösiä tapauksia.. Ei se oo enää siinä vaiheessa lapsellekkaan paras mahdollinen elämä vaikka koti oiskin puhdas ja vaatteet aina uusia ja silitettyjä, jos äiti on päivästä päivään stressaantunut ja surullinen, ja väsyny. Tota meinasin, en "normaaleja" äitejä :-) Ja en myöskään ymmärrä miksi niin monia, toisia äitejä kiinnostaa että imettääkö, eikö imetä, käyttääkö kestovaippoja vai eikö käytä. Luulis sen nyt olevan ihan se ja sama asia :) Mut ei se kaikille oo.
PoistaTiedän kyllä että ei kukaan niitä raskausarpia itselleen valitse, ja jos sais valita niin eihän niitä kukaan ottais. Meissä ihmisissä on vaan niin suuri ero. Kuten minussa ja sinussa, raskausarpien osalta ainakin. Sinä kerrot, että oot omalla tavallas ihan ylpeäkin niistä (mikä on tosi hyvä juttu jos pystyt olemaan) koska oothan saanu maailman ihanimman pojan. Mä taas en pystyis hyväksymään koskaan sellasia ittessäni, enkä olemaan millään tavalla ylpeä. Mutta sä oot vähemmän itsekriittinen ku mä, se ero meillä myös on :) Ja joskus kyllä toivoisin että en ois näin itsekriittinen ja tarkka ulkonäöstäni ja niin edespäin, mutta kun olen vaan. Tämä teksti tulee vähän siltäkin pohjalta.
Mä pidin tähän asti sua kohtalaisen fiksuna, mutta tämä teksti jossain määrin muutti käsitystäni. Kuten monet muutkin, olen kyllä tehnyt löllömahani ja riipputissieni eteen paljonkin töitä, silti ne ovat edelleen olemassa. Olen kyllä Rudin ja Sinin kanssa samoilla linjoilla.
VastaaPoistaIkävän mustavalkoista ajattelua.
Tää teksti oli todella kärjistetty munkin mielestä koska niin se oli helpoin kirjottaa, harmi jos sait huonomman kuvan minusta nyt sitten, sille en voi mitään :(
PoistaJa sanon vielä sullekkin, että en meinannutkaan sellasia äitejä jotka yrittää tehdä jotakin niiden eteen, vaan lähinnä sellaisia jotka makaa vaan sohvalla harva se päivä sipsipurkki / suklaalevy kädessä eikä liikahda mihinkään. LÄHINNÄ tuota tarkoitin, mut näitä asioita on niin vaikea selittää kirjottamalla. :/
Ja omasta mielestä mulla ei oo mustavalkoinen ajatusmaailma (tosin toisille se voi kuulostaa siltä mutta..) oon vaan tosi itsekriittinen ja kirjotan ns. "omasta puolestani". Ja kirjoitan asioista suoraan. Minkä sille mahtaa kun olen ja olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni, ja haluan näyttää mahd. hyvältä raskauden & synnytyksen jälkeen :) Ja olla samassa kunnossa ku ennen raskauttakin, mikäli se vaan mahdollista (ja nyt ainakin Henrin kohdalla se oli) :)
Sektiosta ei tosiaan voi ihan yhtä hyvin toipua kuin alakautta synnyttäessä.. Ja aina ei pysty valitsemaan kummalla tavalla synnyttää, mäkin jouduin raskausmyrkytyksen takia synnyttämään sektiolla. Enkä silti oo yhtään paskempi äiti kuin kukaan muukaan. Mun lapsen henki ja oma henkeni oli siinä vaarassa, niin sektio oli ainut vaihtoehto.
VastaaPoistaSä kärjistät ihan liikaa, toisaalta hyvä että sulla on omat mielipiteet. Mutta voisit vähän miettiä, miltä tuntuis jos oisit synnyttänyt sektiolla ja joku sanois että oot laiska ja saamaton koska sulla on löllömaha?
Öö ihan oikeesti, sekin että suurinpiirtein haukut lyttyyn ne äidit jotka imettää.. Se on ihan jokaisen oma asia imettääkö vai eikö imetä. Ei se tee kenestäkään sen huonompaa. Hyvä jos oot onnellinen ei roikkuvien tissinesi ja mahoinesi.
Minun maha löllöttää ja rinnat riippuu. Rakkaudesta lapseeni! Mullakun ei ole rahaa mennä plastiikkakirurgille leikkauttamaan kumpiakaan. Enkä menisikään vaikka olisikin mahdollisuus.
Minä en ole laiska ja saamaton, olen ahkera ja mulla on hyvä työmoraali.
Käyn silti salilla jokatoinen päivä ja syön hyvin terveellisesti. Painan vähemmän kuin ennen raskautta ja olen enemmänkin alipainon puolella. Silti mahani on löllö ja rintani riippuvat.
Sä olet hyvin kapeakatseinen ihminen tämän tekstisi perusteella.. En epäile silti taitoasi olla äiti, varmasti olet paras mahdollinen äiti pojallesi.
Joo tiedänkin ettei voi ja en missään kohdassa tarkottanut sektioäitejä, ois se pitänyt tohon erikseen kirjottaa, mutta ei kaikkea aina hoksaa :/ JA myöskin kirjotin kylläkin tosi kärjistetysti, mutta en löytänyt muutakaan keinoa kirjottaa yhtä "hyvin" näistä asioista :) Ja mä en kyllä yhtään oo silleen että "sektiolla synnyttäneet on paskoja" en todellakaan! Siinä taas yks vertailunkohde mitä äidit tekee, että onko synnyttänyt alakautta vai ei. Jos ei oo niin oot ihan paska äiti kun et oo omilla avuilla saanu lastas maailmaan kun sektiossa saat vaan olla ja maata (tommostakin olen kuullut yhden äidin suusta..)
PoistaTiedän että kärjistän liikaa, mut hankala ois ollu muuten kirjottaa ja joo, mulla on omat mielipiteet ja kuten tekstissäkin sanoin, ne on vahvat mielipiteet ja saan niistä monesti kuullakkin, siis koska oon niin vahvasti jotakin mieltä. Mut sille en voi mitään :) Ja en tarkottanu sektiolla synnyttäneitä! Että he ovat laiskoja, koska heillä on löllö vaikka just siinä arven kohdalla. Vaan meinasinkin sitä, että ne äidit jotka ovat terveitä, ja jotka voisivat ja pystyisivät tehdä asialle jotakin ja valittavat siitä, että kun ovat niin lihavia ja ärsyttää kattoa itteä peilistä, niin sitten ei tehdä mitään. Tota lähinnä tarkotin :)
En hauku lyttyyn sellasia äitejä jotka imettää, vaan sellaset äidit jotka toitottaa imetyksen tärkeyttä joka paikassa ja vähän niinku "tunkeilee" toisten asioihin sillä kannalla, että no imetätkö vai etkö imetä, mikset imetä, no kannattaa imettää jne. Se asioihin liiallinen puuttuminen varsinkin tuossa imetysasiassa ärsyttää, ihanku se ois elämääkin tärkeämpi asia. Totta kai se on parasta mahdollista ravintoa lapselle, mutta jos ei onnistu niin ei vaan onnistu. Ja ei, imettäminen eikä korvikkeiden antaminen, ei kumpikaan tee kenestäkään äidistä yhtään toista huonompaa / parempaa äitiä, olen samaa mieltä siinä sun kanssas :-)
Joo ja ymmärrän sen, että niitä löllöjä ja riippatissejä ei saa aina pois. Tiedän sen vallan hyvin. Enkä oo tosiaankaan tarkottanu että niin pitkälle pitäis mennä, että johonki leikkauksiin, en tosiaankaan! Ja tuosta propsit sulle, että käyt salilla usein ja syöt terveellisesti (vaikka kyllähän herkutellakkin saa) vaikka mahasi oiskin löllö jne. Sä sentään yrität ja kertoohan se siitä että et tosiaankaan ole mikään laiska ja saamaton :) Vaikka ei kyllä urheiluakaan pitäs sen takia harrastaa, että laihtuu kun sittenhän se menee vaan pakkopullaksi, tosin en nyt meinannu et sä tekisit niin vaan yleensäkkin :)
En oo kapeakatseinen ihminen, tai no joo, ehkä tässä asiassa, koska puhun vähän niinkuin "omasta puolestani", että mitä itse tekisin. Ja koska olen niin itsekriittinen, olen aina ollut ja tulen varmaan aina olemaan niin siksi teksti saattoi kuulostaa todella hyökkäävältä ja ilkeältä muita äitejä kohtaan, mikä ei todellakaan ollu tarkoitus :) Mutta kiitos asiallisesta kommentistasi, tämmöstä kriitiikkiä on mukava saada :)
Joistakin asioista oon samaa mieltä, joistakin en. Ihan kivasti kuitenkin kirjoitettu, vaikka ehkä vähän kärjistetysti mutta täähän on sun mielipide niin propsit siitä. että toit omasi näin hyvin esille.
VastaaPoistaNäitä mielipide postauksia on kiva lukea, kun ihmiset on niin erilaisia.
Juu kirjotin tosi kärjistetysti mut silleen ainakin asia tuli kunnolla selväksi :D Vaikka tosiaan ehkä ois vähemmän kärjistetysti saanut kirjottaa.. Mutta en oikeen muutenkaan keksinyt miten tuoda asian esille parhaiten :)
PoistaNiimpä, ihmiset on todellakin erilaisia ja meitä löytyy joka lähtöön :)
Niih mut kyllähän se sit selvis näitä kommentteja lukiessa :D Ihan hyvä ratkaisu kuitenkin.
PoistaNiinpä :)
Jep :)
PoistaAika mustavalkoista kirjoitusta tosiaan munkin mielestä. Ei kaikilla ole niin helppoa kuin jollain että selviäisi ilman yhtäkään raskausarpia ja jos niitä tulee, mitä muuta mahdollisuutta on kuin oppia elämään niiden kanssa? Ja imetys & raskaus jättää jälkensä usein rintoihin, mitä sillekkään mahtaa? Tokihan voisin mennä johonkin rintaleikkaukseen, mutta en näe siinä mitään järkeä. Ja löllömahakin löytyy, vaikka ei ole kyse yrityksestä.
VastaaPoistajoistain asioista olen kyllä samaa mieltä kuten oman ajan ottamisesta ja juhlimisesta.
tekstistä sai ihan sen kuvan että itse olet imetystä ja kestovaippailua vastaan kun ne ovat NIIN YLIARVOSTETTUJA. jos itse koet ne turhiksi yms niin ok mutta silti.. öää en osaa kirjottaa sitä mitä ajattelen :D meillä osittaiskestovaippaillaan ja imetinkin 8,5kk mutta nyt ihan hyvällä omallatunnolla juodaan korviketta.
Mutta ihan hyvin kirjoitettu ja piiitkä teksti :) vaikkakin sai mut joissain kohtiin näkemään punaista.
En ajattele noin mustavalkoisesti minkä kuvan ehkä monet on saanu, sanon nyt sullekki että oon vaan itse, henk.koht. niin itsekriittinen, olen aina ollut ja tulen varmasti aina olemaan, että kirjoitin tekstiä vähän niinku "omasta puolesta", että mitä itse tekisin ja mitä itse ajattelen asioita, jos vaikka mulle tulis kauhee kasa raskausarpia, että en mä niistä pystyis olemaan ylpeä tms. Totta kai ne jättää jälkensä, sehän on päivän selvä juttu. Tarkotinkin vaan sitä, että hankala ois ITSELLÄ oppia elämään sen asian kanssa, että on raskausarpia, on mahalöllöä ja on riippatissit. Vaikka kuinka pitäs asian kanssa oppia elämään, niin kyllä se aikaa veis, siis MINUN kohdallani. Puhunkin nyt vaan (ja puhuin tekstissäkin) ihan omasta puolestani, miten itse koen ja kokisin nämä asiat.
PoistaEn ole todellakaan imetystä ja kestovaippailua vastaan, se on nykyään kyllä mun mielestä joo yliarvostettua koska sitä asiaa toitotetaan ihan joka paikassa ja ihan liikaa. Siis muut äidit kokee, että ne on oikeutettuja puuttumaan niin vahvasti siihen, että ketkä imettää lapsiansa ja ketkä ei, ja ketkä kestovaippailee ja ketkä ei. Se pistää mua raivostuttamaan ja ehkä siksi imetys & kestovaippauluosiosta sai semmosen kuvan, että oon ihan sitä vastaan. En tosiaankaan oo, imettäminenhän on parasta ravintoa omalle lapselle ja tosi hieno juttu jos se onnistuu, kun kaikilla ei onnistu :) Mut kestovaippailua ehkä en pidä niin tärkeänä asiana, ainakaan mulle se ei oo tärkeä asia mut jollekkin toiselle se voi olla ja varmasti onkin :)
Eikä oo ollu mitenkään tarkotus haukkua kestovaippailijoita ja imettäjiä, ei todellakaan! Oisinhan mä itsekki imettäny mielelläni Henriä jos se vaan ois onnistunu..
Joo ja en mäkään osaa kirjottaa sitä mitä ajattelen :D sitä on hyvin vaikea laittaa tähän kommenttilootaan ylös, kun kaikista helpoin ois selittää vaan kaikille nää asiat kasvokkain :D Mutta eipä se auta.
Ja kiitos, tosiaan joo piiitkä teksti :D
Mun maha on ku euroopan kartta ja oon kyllä niin ylpeä arvistani<3 Kyllä jos oon yksin esim uimahallissa tms jumpan pukkarissa misä maha näkyy, niin oon ylpeä että musta sentään jostain näkyy että oon Äiti :) En tajua aina niitä jotka tuolleen suorastaan häpee niitä, huono itsetunto? Kyllä sitä arpimahaaki pystyy reenaan vaikkei niin tiukaksi saakkaan ku arvetonta, mutta kyllä ne mulle on enempi kunniamerkki ku joku "yhyy-elämä-loppui!" mut kolikollahan on myös kääntöpuolensa ;) :)
VastaaPoistaJa kyllä, aijon edelleenki esitellä itseäni bikineissä arpeineni, joten vaviskaa, SILMÄT KIINNI! :D
No niin meissä ihmisissä on eroja :) kyllä mun mielestä ihmisistä huomaa muutenkin että ne on äitejä ku vaan raskausarpien tms perusteella :D No mä taas tajuan, jos häpeää :) Me ihmiset ollaan niin erilaisia, joillekki ne on isoja asioita ja joillekki ei. En nyt sanois että huono itsetunto (ainakaan mun kohdallani, muistahan en voi sanoa mitään) mutta ehkä se, että haluan että mulla on hyvä kroppa raskaudenkin jälkeen ja teen sen eteen melkein mitä vaan että saan sellaisen :) Tai mulle se on tärkeä asia ja iso osa mua, että mulla on vartalo hyvässä kunnossa. :) Enkä puhu nyt niistä ketkä ei sille vaan voi yksinkertaisesti mitään, että on raskausarvet ja ne on ja pysyy, jos niitä mullekkin seuravaassa raskaudessa (jos sellaista tulee) tulee, niin ei sille mitää mahda. Mutta en mä niistä ylpeäkään oo :)
VastaaPoistaEi se elämä siihen lopu jos arpia tulee mutta ei se kyllä oo kivakaan juttu :) mutta en nyt oo sanonukkaan että se niin elämääkin tärkeämpiä asia ois että niitä ei tulis..?
Hienoa hienoa, ole vaan bikineissä, ketä se haittaa? :D Ei mua ainakaan haittaa vaikka rannalla näkisinkin äidin bikineissä jolla on seepraraitoja mahassa, siinähän olkoon :) En mä aattele että hyi tuo ei oo kyllä tehny mahallensa mitään, annan vaan olla. :) Niinku pitääkin.
Mun on vielä pakko tulla kommentoimaan sen verran, että kun itselläkin kokemusta näistä mielipidekirjotuksista on, että se on hassua, miten ihmiset eivät tajua sitä että tää nimenomaan on mielipidekirjoitus! Kerroit mikä on SUN mielestä äitiydessä yliarvostettua ja mikä taas on SUN mielestä sitä ja tätä. Asioista voi olla eri mieltä, eikä silti tarkoita sitä että olet kapeakatseinen tai vastaavaa.. :)
VastaaPoistaMun mielestä on hienoa, että ihmisillä on mielipiteitä, mutta sitten niissä mielipiteissä pitää pysyä :) Mulle jäi Laura jostain sun mielipiteistä vähän sellainen olo, että et sitten olekkaan oikeasti ajatellut asiaa kovin pitkälle ja huomasit nyt, ettei asia nyt olekkaan ihan niin ehdoton kun sen ilmaisit. Tai sitten et vaan kehtaa pysyä omien sanojesi takana, kun ihmiset tulivat valittamaan, että miten voit sanoa esimerkiksi nyt tästä "vatsanahka-asiasta" niin ja näin. Monesta ylemmästä vastauksestasi tuli esille tuo "en mä tarkoittanutkaan sellaisia äitejä, enkä sellaisia, enkä sellaisiakaan" - silti esitit kyllä mielipiteesi varsinaisessa postauksessa aivan eri tavalla :)
PoistaMuistahan, että sulla on oikeus kertoa mielipiteesi, mutta muista seistä sanojesi takana tai vastaavasti hetki miettiä onko asia sitten kuitenkaan ihan niin ehdoton tai väritön, kun asian juuri sillä hetkellä ajattelet! :)
Joo niimpä Heltsu :) Anniina, kyllä mä pysyn mielipiteissäni ja olen edelleen sitä meltä että riippatissit, raskausarvet ja löllömaha on ällöttäviä :) Tarkotin sitä että tossa tekstissä unohdin mainita että esim. ne jotka on ollu sektiossa niin niillä ymmärrän sen että arven kohdalla on se "pussi" eikä sitä ihan helpolla pois saa :) Mutta en kyllä ymmärrä niitä äitejä jotka pystyisivät tekee itellensä jotakin ja valittavat kun ovat niin lihavia jne ja sitten eivät tee asialle mitään :) Tuota tarkoitin. Mutta en kyllä oo mielipiteitäni muutellut, tekstiin oisin vaan voinut laittaa täydennystä minkälaisia äitejä en tarkota ! :) Ja mulle saa kyllä valittaa niin paljon ku haluaa, jos on eri mieltä ku mä, mutta mä oon tätä mieltä ja muut eri mieltä, se on ihan okei :) En haluaiskaan että kaikki ois mun kanssa samaa mieltä ja tätä postaussa tehdessäni arvasin, että melkeen kaikki ei ole mun kanssa samaa mieltä :)
PoistaMä en kyllä ymmärrä sellaisia ihmisiä muutenkaan, on sitten äitejä tai ei :D Tai siis oikeastaan tämä asia ei edes ole mitenkään äitiyteen liittyvä muuten kuin sen löysän raskausmaha-nahan osalta. On ihan ok jos joku on tyytyväinen itseensä, mutta siis jos ei edes halua tehdä asialle mitään niin miksi valittaa? Typerää, en vaan tajua :D
PoistaJa mitä mielipiteen muuttamiseen tulee, niin mulle nyt vaan jäi tästä sellainen kuva, että et ollut ajatellut asiaa ihan kuitenkaan vältämättä kovin moninaisesti vaan vain ja ainoastaan omista lähtökohdistasi. Eli on siis hyvä, että sait palautetta myös erilaisilta ihmiltä, jolloin pystyt itsekkin hieman miettimään omia kantojasi ja niiden ehdottomuuksia :)
Ja siis tiiätsä tosta imetyksestä oikeesti _yhtään_ mitään? Ei kellään noin vaan maito lopu, toki on sairauksia tms. sellasta. Että kyllä se ihan omaa laiskuutta on jos imetys loppuu viikon päästä. Jos sä syytätä äitejä laiskoiksi, jotka ei täysillä panosta vauva-aikana omaan ulkonäköön, mikä sä sit oot? Imetys on vauvalle huomattavasti paljon parempi kuin korvike PISTE. Mut eiköhän sullaki arvomaailma muutu ku kasvat :)
PoistaJoo niimpä, samoilla linjoilla sun kanssa että miksi valittaa jos ei jaksa tai viitsi tehdä asialle mitään :) Niin sanoinkin, että lähinnä omalta kohdaltani näitä asioita oon pohtinu, että mitä mieltä MINÄ olen mutta en sitä mitä mieltä muut ovat :) Ja totta kai se on hyvä että saa palautetta sellasilta jotka ovat sitten taas ihan eri mieltä :) Ja palaute on aina kivaa, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Tosin totta kai negatiivisellakin palautteella rajansa, ettei mee vaan pelkäksi haukkumiseksi, mut varmasti ymmärrät mitä tarkotan :) Kiitos myös sun kohdalta asiallisesta palautteesta :)
PoistaJa anonyymi, kyllä varmaan tiedän kun olen imettänyt mun poikaa? No niin, mistä tiedät että mulla ei vaikka oo ollu jotain sairautta tai muuta, joka sitä maidontuloa lopettais pikkuhiljaa? Nii'in, etpä tiedä, joten sun on aivan turha tulla syyttää mua siitä, että omaa laiskuuttani lopetin imetyksen. Totta kai äidin maito on aina parempi ku korvike, mutta korvikkeellakin vauvat kasvaa PISTE.
PoistaOnphana aiheuttanut kunnon hämminkiä taas kun omat mielipiteet tuodaan julki :D
PoistaMutta kai munkin täytyy tulla tänne jotain laittamaan ;D
Mä olen myös aika tarkka ollut aina mun ulkonäöstä, mutta nyt en tiedä paljon raskauskiloja on vielä jäljellä (varmaan 5-7kg?), ja vatsa on sen näköinen, että löysiä paitoja pitelen, enkä rannalle usko meneväni pariin vuoteen, mutta olenkin käynyt hätäsektion läpi, ja vatsalihakset revenneenä on aika vaikea lähteä mitään tekemään. Mutta mä en toisaalta myöskään valita siitä, että olen nyt tällainen. Sitten kun olen puolen vuoden päästä toipunut, ja saanut lihakset takaisin paikoilleen, niin sitten alan treenaamaan. Ei kai ole mitään järkeä valittaa, jos ei asioille tee mitään :)
Ja imetyksestä.. Noh, mulle se on ollut jo raskauden aikana tärkeää, että pääsen imettämään, ja pidän sitä edelleen tärkeänä. Mutta olisihan se pullosyöttö niin paljon helpompaa. Ei tarvi stressata aina kun lähtee ulos asunnosta, että lapsi syötetään täyteen ettei varmasti tule nälkä, ja stressata sitä, ettei tarvisi missään julkisilla paikoilla (ravintola, kaupunki) imettää. Monta kertaa oon miettiny korvikkeisiin siirtymistä, koska se olisi mulle miellyttävämpää, mutta eipä tässä enää kauaa ole tuota imettämistäkään jäljellä. Ja sehän on jokaisen oma asia, jos sattuu tai ei tule maitoa tai ei koe miellyttäväksi imettämistä, niin sitten ei vaan imetä.
Nämä omat mielipiteet tuntuu aiheuttavan aina hirveän kohun, ymmärrän kyllä, mutta loppupeleissä, niin nämä on mielipide asioita, eikä mielipiteistä pitäisi kiistellä.. Mutta noilla anonyymeilla on tunnettavasti niin hyvät omat mielipiteet, että ne pitää tuoda julki :) ;D
tästä huomaa kuinka lapsi vielä olet :(
VastaaPoistaAi jos olen tarkka omasta ulkonäöstäni sekä itsekriittinen ja haluan pitää hyvää huolta mun ulkonäöstä ja kropasta (niinku varmaan nyt tuota vartalojuttua tarkotit) niin siitäkö huomaa, että kuinka lapsi olen? Selvä homma :) Kerroin vaan oman mielipiteen yleensäkkin näistä asioista :)
PoistaMä oon niiin samoilla linjoilla sun kanssa, siis että imetystäkin korostetaan nykyään ihan liikaa.. okei se on hyvä juttu vauvalle mut silti c'moon! se menee vähän yli nykyään kui paljo sitä korostetaan. Mä imetin 2vk jonka jälkeen lopetin koska en vaan jaksanu sitä että neiti roikku tissillä 24/7. se söi mun hermoja, ja aikaa. Ja korvikkeella on kasvanu vallan mainiosti, nykyään neiti 9kk painaa reilu 10kg ja on 68cm pitkä :) ettäs niin..
VastaaPoistaNo tokihan se imetys on tärkeä juttu mutta kyllä se menee kans mun mielestä yli jos siitä tehdään elämääki suurempi asia. Ja se miten pitkälle ihmiset menee, että ne saa udeltua imettääkö vai ei ja miksi ei imetä jos ei imetä ja tulee neuvomaan ja puuttumaan ihan liikaa toisten asioihin. Kyllä mä seuraavan lapsen kohdalla (jos sellanen tulee) aion kyllä taas kokeilla imettämistä, toivon mukaan sitten onnistuu :)
PoistaItse myönnän olevani suorittaja. Olen sitä aina ollut, mutta lapsen myötä olen vähän löysännyt nutturaa suorittamisen suhteen.
VastaaPoistaItse rakastan ruoanlaittoa ja hyvää ruokaa joten mulle oli itsestään selvyys tehdä myös Lillille ruoat itse :) myös taloudellisesti ajattelen tässä asiassa.
Kestoilimme myöski rahan takia, itseä inhottaa kun kestoilu on nyt jäänyt.
Itse olen tykkään pitää ulkonäöstäni huolen.
En ole tyytyväinen kroppaani, mutta teen myös vartaloni kanssa todella paljon töitä.
Sitä en ymmärrä jos ihminen valittaa olevansa kyllästynyt makkaroihinsa mutta ei asialle mitään tee. Itsellä on ainakin työn ja tuskan takana saada sellainen vartalo mis on aina haaveillut. Olen nyt 30kg kevyempi kuin ennen synnärille lähtöä ja saan rampata 5-6krt viikossa salilla tavoitteideni eteen ja noudattaa kurinalaista ruokavaliota. Joku voi kummaksua jos äitinä käy niin paljon urheilemassa ja tarkasti punnitsee jokaisen suu palan, mutta tämä on mun valitsema tie kohti timmiä kroppaa =>
Apua kun oli taas selvää tekstiä :D sen sii tä saa kun yrittää kännyllä kirjoittaa ja samalla viihdyyttää neitiä :D
PoistaMä kans tykkään pitää ulkonäöstä huolen ja tuossa tekstissäkin se tulee aika hyvin ilmi, oikeastaan omasta puolestanihan mä tossa puhunkin vaan :) Nostan hattua sulle! Siis että jaksat rampata siellä salilla ja noudatat tiukkaa ruokavaliota :) Mutta siis tosi asiahan se on, että ei ne kilot lähde sillä että makaa sohvalla ja syö herkkuja. Vaan että asian eteen täytyy juurikin tehdä jotain. :-) Ja mä en kyllä kummastu yhtään, kyllä äidilläkin on oikeus urheilla ja pitää hyvää huolta vartalosta ja ulkonäöstä ihan siinä missä muillakin :) Ja hyvinhän tuosta tekstistä sai selvää! :D
PoistaIlmeisesti olen ansainnut silmissäsi superäidin huikean manttelin, koska täysimetin 6kk, ja imetän edelleenkin, kestovaippaillaan ja soseet tehdään pääasiassa itse, kaupasta ostetut soseet on luomua. Vatsani näyttää arpineen kissanraapimispuulta ja se on löllö, vaikka olen samassa painossa kuin ennen raskauttakin, painonpudotuksen tuloksena. Se, etten laihduta hulluna, ei pohjaa minkäänlaiseen äitiyden suorittamiseen, tai ettenkö ajattelisi itseäni muuna kuin äitinä, jonka kropalla ei ole väliä. Totta kai toivoisin, että keskivartaloni näyttäisi erilaiselta, mutta hei, se on mitä se on, ei auta itku eikä Maamme-laulu.
VastaaPoistaIhmeellistä on, että aika pitkälle vieviä oletuksia julkaistaan ainoana totuutena, mielipiteenä, tietämättä ihmisten taustoja tai aikeita. Ei jokainen kestovaippaileva mutsi kestoile koska haluaa olla suorittaja, eikä imettävä äiti väheksy korviketta antavaa äitiä - tässä tapauksessa asiahan on päälaellaan, päinvastoin.
Onhan hienoa, että kykenet näkemään kehosi samalla tavalla kuin ennen, tai että pidät kiinni omasta ajastasi, mutta mulle kyllä jäi tästä tekstistä fiilis vain hirvittävänä mutsikiihkoiluna jonka tarkoituksena oli lytätä kaikki toisin toimijat, valitettavasti. Toisinaan puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.
Oot nyt ymmärtänyt väärin tuon mun tekstin :) En oo tarkottanu että se imetys, kestovaippailu ja soseiden teko itsessään tekis "superäidin" tai suorittajan. Ja mä puhuinkin lähinnä OMASTA puolestani, omasta mielipiteestäni ja mitä mä ajattelisin OMASTA kropasta jos mulle tulis kauheat raskausarvet ja löllömaha yms.. Että en itse vois hyväksyä itessäni sellaista, ja yrittäisin tehdä kaikkeni sen eteen ja jos mikään ei auttais niin en vois kyllä ajatella sitä niin, että olisin ylpeä siitä. :) Tarkotin nyt näin. Enhän mä nyt muiden äitien masuja mieti, että ompa ruma maha tolla ja tolla ja tolla..
PoistaJa ei tietenkään jokainen kestoilija halua olla suorittaja :) En sitä ole tarkottanutkaan. Ja ton imetysasian kirjotin omien kokemusten pohjalta, mitä palautetta MINÄ olen saanut siitä, kun annan mun lapselle korviketta ja miten "päällekäyviä" imettävät äidit ovat olleet, kun ovat lukeneet / kuulleet siitä, että en imettänyt Henriä kuin viikon. Kirjotin tekstin ihan vaan omien kokemusten ja mielipiteiden pohjalta, en muiden :)
Tekstin ei ollu tarkotus olla sellanen, pahoittelut siitä jos siitä sellasen kuvan sai.. Puhuin vaan suoraan mun mielipiteistä, vaikka tekstissä oiskin aika paljon mitä lisäillä, mutta en jaksanut alkaa korjailemaan enää :) Lue aikaisempia kommentteja niin näet, mitä olisin kirjottanut tekstiin toisin (jos jaksaisin)