WANTED: Oma koti

Haluan jo oman kodin. Kodin, minne pääsee välillä rauhottumaan ihan yksin ja jota pääsee laittamaan oman näköiseksi. Kodin, jossa saa itse päättää sisustuksesta ja huonekaluista. Kodin, joka on oikeasti vain meidän oma koti, mun, Antin ja Henrin.

Kuva täältä

 Mulla on todellinen sisustuskuume ja se, että pääsis laittamaan vihdoin ja viimein sitä ihan ikiomaa kotia. Ei mitään vikaa oo tässäkään, että asutaan Antin kotona, mutta kyllähän sitä haluais jo "nurkista pois pörräämästä" ja päästä ihan itse elämään oman perheen elämää, laittamaan sitä kotia ja siivoamaan ja pesemään pyykkiä jne. Tännehän voi aina palata jos tuntuu siltä, että omassa asunnossa alkaa seinät kaatua päälle ja haluaa päästä levähtämään. Mutta mulla on aivan järjetön sisustuskuume ja se, että pääsen itse kalustamaan omaa asuntoa ja tekemään omasta kodista juuri sen näköisen, kun haluan.

Mä oon vaan sellanen ihminen, että kaipaan joskus omaa rauhaa. Että saan vaan olla, rauhassa, ilman että ympärillä pyörii koko ajan ihmisiä. Totta kai omassa asunnossakin ympärillä pyöris Henri, mutta sehän on ihan eri asia, se on mun lapsi ja sen kuuluukin pörrätä mun ympärillä ;) Mutta Henrin päiväuniaikaan saisin olla aivan yksin. Voi miten hyvältä se kuulostaa. Olen kyllä (uskokaa tai älkää) todella sosiaalinen ihminen ja läheisriippuvainen, kaipaan ihmisiä ympärilleni jos pitkään joudun olemaan yksin, mutta kyllä sitä omaakin rauhaa kaipaa ja osaa nyt arvostaa, kun sitä ei ole ollut hmmh.. kohta 1,5 vuoteen? Oikeastaan kohta 18 vuoteen, ellei lasketa toisinaan niitä päiviä kun kotona olen saanut olla aivan yksin. Mutta u know, mitä tarkoitan.

On tässä pieniä mutkiakin matkassa, mitkä vaatii vähän järjestelemistä, mutta eihän tää nyt mikään mahdoton juttu ole, herranjumala on sentään kyse omasta kodista, ei sen ainakaan pitäis olla mahdotonta? Ja vaikka ollaanki asuttu tässä nurkissa siitä lähtien kun Henri on syntynyt, ei se tarkota sitä ettenkö pärjäis oman poikani kanssa. Eräs ihminen on tätä kyseenalaistanut ja olin vähän silleen "mmmitä?", minäkö en pärjäis oman poikani kanssa?
Totta kai pärjään, mähän sen tunnen (tai Antin kanssa tunnetaan) kaikista parhaiten ja ollaan sille kaikista tärkeimmät ihmiset tässä maailmassa.

Mutta joo, kaikki on nyt vaan suunnitteluasteilla ja kaikista vaikein osio on tekemättä, mitä tässä en paljasta, mutta se vaatii aikaa ja asioiden järjestelemistä. We'll see !

Entäs mites te muut, voisitteko te asua ns. anopin nurkissa tai omassa kodissa 24/7? Ja te joilla on oma asunto (niinku varmaan kaikilla) asutteko mieluusti siinä omassa kodissa vaiko asuisitteko mieluummin kotona / anopilla, miksi / miksi ette?

Ps. Jonnalla on blogissaan menossa ihana arvonta, käykääs katsomassa :)